Saimme Mörrin kanssa herkkuja lahjaksi, Mörrille porkkanaa ja mulle suklaatia, sellaista ihanaa, missä oli puolukkatäytettä sisällä, nam nam! Olin varannut tallille yrttivoipatonkia, lakua, suklaakeksejä, mazariineja ja tietenkin kakkua. Hevosille oli porkkanaa, koirille koiranameja ja Tuulikki ja Kari keittivät kaffet meille immeisille. Ahdoimme herkkuja napaan ja tuli sitten mieleen, että Annikakin olisi tulossa. Phuuh, äkkiä kävelylle tai meikä olisi kuin ammuttu täyteen!
Lähdin taluttamaan Mörriä pikkaisen, mutta olo oli niin täysi, etten jaksanut tien vieressä olevaa mansikkapeltoa pidemmälle. Huh huijakkaa, miten sitä onkin niin perso makialle! Haahuilimme aikamme ja palasimme sitten tallille.
Otin esille oranssit tötteröt, keilat, mitä ne on. Mörri oli irrallaan pihalla ja pätkin porkkanoita palasiksi. "Piilotin" pari porkkanaa keilan alle ja Mörri seurasi kiinnostuneena, mitä Täti tekee? Sitten se nuuski keilaa ja huomasin että hitsi, keilan pää onkin umpinainen, ei se heppa haista siitä päältä missä nami on. Ei se mitään, opetin yhdellä keilalla Mörrin ottamaan namin sieltä alta.
Mörri ei välttis ihan ymmärtänyt mistä oli kyse, mutta ainakin se sai aina silloin tällöin kaatamansa keilan alta porkkanaa. Mun täytyy porata keilojen päät auki, että nuuskuttelu onnistuu paremmin. Tässä sitä on taas yksi projekti! :)
Annikakin ajeli tonteille ja toi meille lisää lahjoja! Olin odottanut kaulakappaleellista fleece-loimea, se kun meiltä puuttui, mutta saimme myös toisen ISON paketin! Mitä siellä oli sisällä? Vein pussipaketin pöydälle ja Mörri seurasi uteliaana perässä nuuskuttaen, mitä siellä oli sisällä? Herra oli aivan yhtä utelias kuin minäkin ja tunki turpaansa lahjakassin rusettiin. Avasin rusettia ja kurkkasimme sitten pussi sisälle. Siellä oli uusi ihana tumma pinkki harjapakki! Voi hyvänen aika kun oli kaunis väri!
Avasin harjapakin kannen, kun ei se pakki tuntunut ihan pelkältä tyhjältä pakilta. Oi kuinka hienoa, sisältä paljastui upea iso kortti, jossa me olimme Mörrin kanssa kuvassa! Se oli tosi hieno ja Mörri nuuskutti sitä tohkeissaan.
Sitten huomasin ettei se ollut ainoa mitä pakissa oli, sisältä löytyi myös herkkuja meille molemmille. Mulle oli varattuna hedelmäaakkosia ja suklaatia ja Mörrille porkkanaa. Mörrihän työnsi turpansa pöydällä olevan harjapakin sisään ja nuuskutti innoissaan, herkkuja on, hän haistaa ne kyllä!
Kokeilimme loimeakin ja se oli juuri passeli pitkäselkäiselle Mörrille. Olin tosi tyytyväinen, kaulakappaleellinen fleeceloimi tosiaankin puuttui ja olin halunnut sellaista jo pitkään. Se olisi paljon parempi kuin tavis pelkkä loimi, kun sillä saisi kaulan kuivaksi ilmojen viiletessä ilman, että kaulan lihakset jäähtyisivät liian nopeasti. Ja se oli sini-valko-ruutuinen, eli oikein nättiä väriäkin!
Lähdimme viemään riisuttua Mörriä takaisin laitumelle ja Annika sanoi että hän haluaa kyllä nähdä kuinka me juoksennellaan Mörrin kanssa. Kyllä me juoksennellaan, jos Annika vaan jaksaa kuvata! Sinne siis, pikaopastus kameran käyttöön ja ei kun juoksuun.
Mörri ei ensin meinannut juosta, kun paikalla oli muita. Se suuntasi Annikan viereen ja katseli mua sen näköisenä että toi hänen Tätinsä on muuten aivan seinähullu... Annika onneksi hoksasi kanssa juoksennella ja hyppiä hetken, jolloin Mörri päätti pinkomisen olevan kaikille osapuolille ihan ok-hommaa. Pikkasen nauratti, poika yritti pitää "Järkevän hevosen kulissia" yllä! :D
Mörri lähti kuitenkin houkuttelemanani raville ja pikkuhiljaa innostui näyttämään rajumpaakin puoltansa. Se meni pierupukkilaukkaa hetken, joka ei ikävä kyllä tallentunut kameralle, mutta nauratti meitä aivan hulluna. Me juoksenneltiin ees taas ja palkitsin pojan aina kun pysähdyimme ja hyvänen aika kun olin poikki! AIVAN väärässä järjestyksessä tehty tuo syöminen ja juokseminen, hengästytti liian helposti ja naama punaisena yritin vielä saada laukka-askeleita esiin.
Mörri jujutti mua yhdessä kohtaa, mä lähdin juoksemaan laitumen puolella aitaa, mutta Mörri siirtyikin toiselle, tarhan puolelle! Nauru pääsi, mun heppa jujuttaa mua!
Siirryimme kuvaamaan sitten tarhan puolelle ja Annikakin halusi kokeilla juoksuttamista. Antaa palaa, meikä saa hieman hengähdystaukoa! Kuvasin heidän juoksun, mikä nauratti, kun Annikalla oli kyllä ratsastusvaatteet mutta kengät olivat työkengät. Yritä nyt tasapohjaisilla liukkailla sisäkengillä kirmailla pitkin laitumia hevosen kanssa! :D
Palkitsemisen jälkeen menimme Annikan kanssa herkkuja syömään. Juttelimme Mörristä, sen tulosta minulle ja miten siitä tietyllä lailla sulkeutuneesta pollesta on tullut tuollainen hassuttelija ja jujuttaja. Yhdessä kohtaahan se pinkoi mun luota suoraan Annikan luokse, mikä löytyykin tkemästäni videosta. Tai ehkei se varsinaisesti sulkeutunut ollut, piti vaan alati vaihtuviin ihmisiin etäisyyttä. Turha niille on sieluaan näyttää, kun seuraavalla kerralla selässä on joku muu.
Annika sanoi, että hänestä oli tosi hienoa nähdä meidän kommunikointi, kun hän on vain kuullut siitä. Mörrin ilme oli kuulemma ollut niin avoin ja innokas ja se lähti tohkeissaan ponkkuroimaan Tätinsä kanssa. Itse mietin sitä palkitsemista juoksemisesta mun mukana, että juokseeko Mörri vain porkkanaa saadakseen. Mutta ei se pelkästään sen takia juokse, päätellen siitä kuinka se välillä intoutuu viskomaan takalistoaan taivaita kohti tai vinkaisee tohkeissaan kun vaihdan salamana suuntaa. Ja vetää pään alas ja viskoo etujalkojaan päänsä molemmin puolin, se on niin ihana katsoa kun herra innostuu!
Eli kooste meidän kavioliiton päivästä löytyy tämän blogin "Videoita"-sivun alta, toivottavasti hauskuus välittyy teillekin! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti