Kokeilin sitä jo aiemmin ihan vain silojen kanssa ja huomasin, että vetoliinoissa oli meille ihan turhaan pistoolilukot. Alaosassa pistoolilukko oli tosi hyvä, sen jätin paikoilleen, mutta nuo kaksi muuta vaihdoin meidän ratsastusohjiin. Ja vasta nyt tuli mieleen, että pitäisi ostaa toisetkin lukot, että saisin ne ajo-ohjiin, mua nimittäin ärsyttää laittaa solkikiinnityksellä olevia ohjia riimuun ajoa varten kun kerta pistoolilukotkin on keksitty.
Nyt oli kuitenkin tarkoitus laittaa kärrytkin Mörrille perään, joten roudasin kaikki kamppeet valmiiksi tallin ovelle. Mietin jo mielessäni miten homma hoidetaan ja lähdin hakemaan Mörriä tarhasta riimun kanssa. On tuo poika aika vekkuli heponen, se lähti kaameella tohotuksella kohti porttia, kun hänellä oli riimu päässä! Se nimittäin tykkää riimuretkistä :)
Harjasin ensin Mörriä, sillä on karvanlähtö taas aikamoinen prosessi. Sitä voisi harjata vaikka kolme tuntia ja silti irtokarvoja lähtee villapaitatarpeiksi. Saatuani pojan edes joltiseenkin kuntoon, laitoin silan selkään ja vatsavyön kiinni. Sitten alkoikin mietintä ja tuumaus.
Laitoin rintaremmin ensin roikkumaan siitä.. hmm.. mikähän sen osan nimi on, no se mikä kuitenkin tulee niskan yli ja pitää sivuremmejä niin, ettei ne valahda lapojen päälle. Selitin Mörrille koko ajan mitä tein ja herrasmiehenä hän osallistui keskusteluun röhkimällä sopivissa paikoissa rohkaisevasti.
Yhdessä mietimme, että varmaan olisi parempi pidentää mahavyöhön tulevaa alaremmiä, mikä nostikin juuri sopivasti Y-remmin paremmalle korkeudelle. Seuraavaksi mietimme, että pitäisi varmaan laittaa ne kärryt perään vetohihnojen kokeilua varten. Siispä hain kärryt ja ohjailin niitä Mörrin taakse samalla kun selitin tuovani ne ja nostavani ne nyt pepun yli, hieno poika, ja nyt ne tulee alas, vielä laitetaan mäkivyöt hännän alta, jne. Kiinnitin aisat ja palkitsin taas hevostani, joka seisoskeli kaikessa rauhassa aina väillä katsellen hääräilyäni.
Sovittelin vetoliinoja aisoihin ja menin puolelta toiselle saadakseni remmit täsmäämään. Mörrin pää kääntyili samaan tahtiin ja aina välillä se laski pään ihan alas tunnustellakseen uutta remmiä. Sain kiinnitettyä kaikki hihnat niin hyvin kuin osasin ja taisin, joten oli aika lähteä talutuksessa liikkeelle.
Peruutin Mörrin ja kärryt taaemmaksi, että pääsisimme kääntymään paremmin tielle päin. Lähtiessäni kävelemään Mörri tuli takanani ja hetken kuluttua ihmettelin, että miten se riimunnaru menee mun kädessä ylös alas ja sivulle. Käännyin katsomaan ja Mörri siellä testaili kävellessään uutta varustettaan. Poika nosti päätään, laski alas, kokeili kääntää päätään sivulle ja toiselle, kiemurteli valjaissaan ja pysähtyi sitten miettimään. Kysyin että miltä se tuntuu, jolloin Mörri puhahti ja lähti tyynesti kävelemään alamäkeen.
Jatkoimme matkaa ja Mörri aina välillä veti pään alas ja päristeli, eli oli ainakin mun nähdäkseni ihan tyytyväinen polle. Ja siitäkös riemu syntyi, kun käännyimme vasemmalle kärryjen kanssa, hevoseni mieluisin suunta! Niin tohkeissaan se oli, että houkutteli mua juoksemaan. No kyllähän mä juoksen, vaikka jouduin kirmaamaan auton jäljissä, eli hieman liukasta oli näin lumen aikana. Mörrin oli hyvä juosta keskellä tietä, siinä ei kaviot lipsuneet ollenkaan.
Päristelevän polleni hidastaminen loivaan alamäkeen olikin sitten jo ihan eri juttu, kipitin varovasti liukkaissa kohdissa ja yritin hidastaa riimunnarusta ja sanomalla "Sooo... sooo..." Otinpa vielä harjastakin herraa kiinni, etten mene nurin kipittäessä. Mörri kuunteli kyllä ja hidasti tasaisesti ja olin tosi onnellinen fiksusta hevosestani. Annoin namia, taas kerran tilannetajuinen hepsu ymmärsi mitä tehdä.
Kävelimme loppumatkan risteykseen, missä käännyimme laajassa kaaressa. Huomasin kuitenkin, että Mörri otti niitä tarvittavia ristiaskeleita ja kehuin hevostani urakalla. Mörri oli innoissaan, se lipoi huuliaan ja röhkäisi mulle, juu hän osaa ja on NIIN hieno poika!
Sitten tuli kyllä stoppi, ja kun katsoin Mörriä, se yritti selittää mulle haluavansa vielä jatkaa matkaa. Katsoi mua, sitten se katsoi poispäin tallilta, ja katsoi sitten uudestaan mua että ymmärsitkö sä. Sitten se katsoi uudestaan pois, hän haluaisi tuonne, ymmärrätkö nyt? Mörri käänsi katseensa takaisin muhun ja mä katsoin sinne mihin se oli katsonut, eli olin ymmärtänyt kyllä. Sanoin sitten että luulen että meidän on parempi mennä takaisin tallille, kun tää on eka kerta tällä rintaremmillä, enkä halua että erilainen ja uutuudenjäykkä varuste aiheuttaa mitään ongelmia. Sanoin kyllä että voidaan mennä sinne seuraavalla kerralla, mutta nyt pitäs mennä varmuuden vuoksi takaisin kotiin.
Syvän huokauksen jälkeen Mörri suostui lähtemään takaisin, mutta ei se kauaa tilannetta harmitellut. Muutaman askeleen jälkeen se nimittäin halusi uudelleen raville ja mua nauratti. Pakko tässä on sitten juosta, kun kerta hepsu niin haluaa! Loivaan ylämäkeen olikin helpompi mennä ja hidastamisen kanssa ei ollut mitään ongelmia.
Käännyimme hienoin ristiaskelin tallitielle ja jyrkän alamäen sipsuttelimme molemmat varsin varovasti. Notkossa sen sijaan tunsin kädessäni tutun lämpimän kosketuksen, Mörri pyysi juoksemaan ylämäkeen. No antaa mennä sitten! Pinkaisin juoksuun ja hyvänen aika kun sainkin pistää kaikkeni peliin, Mörri nimittäin vetäsi kunnon ravilla ja kun pääsi rinnalle, herra vetäsi pään alas ja vaihtoi vinkaisun kera laukalle. Meikä pinkoi minkä kintuistaan pääsi ja tämä mun riemukavio kiskoi mua narun jatkeena vierellään.
Mörri hidasti itse vauhtia, kun huomasi mun hengityksen vaikeutuvan. Mulla on ollut pikkasen ongelmia astman kanssa ja vaikka tuossa vielä alamäkeen ja loivaan ylämäkeen juoksikin, niin tuo jyrkkä ylämäki veti takin tyhjäksi, keuhkoista puhumattakaan. Mutta fiilis oli loistava, meillä oli tosi hauskaa!
Tallipihalla Mörri parkkeerasi itsensä siihen kohtaan, missä olen aiemminkin riisunut varusteet pois. Riimunnarun laitoin harjan yli ja availin rintaremmin solkia ja lukkoja. Vein rintaremmin talliin Mörrin edelleen seisoessa kiltisti paikoillaan. Siinä kohtaa tuli mieleen, että kaikki nuo loput varusteethan lähtee kerralla pois, kun irrotan mahavyön toiselta puolen. Mäkivyöt on muutenkin jo kiinni kärryissä, niitä en ole muutenkaan irroitellut.
Mörri seisoi edelleen irrallaan kun nostin silat ja mäkivyöt kärryjen aisojen kanssa ylös ja pois selästä. Peruutin kärryt kauemmaksi ja nostin pystyyn, sitten sain pistettyä Mörrinkäisen kiinni odottamaan ruokaansa.
Lastasin herkkuja vatiin ja toin herralle valkosipulilla höystetyn sapuskan. Mörrin syödessä irrotin aisoista ylimääräiset remelit ja vein ne paikoilleen. Kärryt vein suojaan myös ja tuumasin, että on hyvä saada hevonen nopeasti irti varusteista ja hienoa kun tajusin varusteiden lähtevän ihan helposti.
Jälkikäteen hoksasin, että myös sen rintaremmin voi jättää, vaikka siinä täytyy joka tapauksessa irrottaa kaikki muut kohdat paitsi joko alaremmi tai vaihtoehtoisesti toinen sivuremmi. Samalla tuumasin myös sitä, että jos sittenkin laittaisin vetokartun takaisin ja hankkisin pitkät vetoliinat siihen. Voisi ainakin kokeilla hommaa, kunhan löydän jotkut sopivat vetoliinaksi sopivat remmit.
Tämä mun Mörrykkäiseni on kyllä mainio hepsu, se vaan ottaa niin rennosti kaikki, testaa itse varusteetkin että onko hyvä. Ja ilmeisesti oli hyvä remmi, pään sai mukavasti alas ja kirmailu maistui!
