Mörri-rukalla on kuuma! Sillä on ryntäät märät pelkästä seisomisesta näissä +10 asteen helteissä, vaikka olin niitä aukkojakin taas leikellyt poitsun turkkiin. Me niin odotamme jo talvea! Yksi päivä mun piti mennä ratsastamaan, mutta kun katsoin herran rintakarvoitusta, lähdimme vain kävelylle. En kertakaikkiaan VOI rasittaa vanhaaherraa.
Mietin uusien aukkojen leikkaamista sen turkkiin, kylkiin voisi ehkä vetäistä pikkasen raitaa. Nuo aiemmin leikatut kohdat ovat jo melkein kasvaneet umpeen, mutta lapoihin ei voi enää laittaa viiruja tai ne on jumissa. Sillä meinasin kylkiä, josko niihin saksisi ohuet viirut.
Tänään lähdimme lenkille Tuulikin ja Volfan kanssa ja sanoin haluavani itsekin kävellä. Laitoin Mörrille ratsastushuovan selkään ja itselleni kypärän päähän, pääsisin ratsaille jos polvi alkaisi vaivata. Polvi on ollut itseasiassa melkoisen hyvässä kunnossa viime aikoina, mutta aina kannattaa varautua.
Kävelin Mörrin edellä ja herra tuli alkumatkan hieman nihkeästi perässä. Se aina kanittaa tuossa kohdin metsäpolkua, en tiedä miksi. Hetken kuluttua se kuitenkin alkoi seuraamaan mun tekemisiä, siis että otin nopeampia askeleita ylämäkeen, ponnistin kiven yli tai asettelin jalkojani huolellisesti kivikossa. Mörri seurasi hienosti ja pääsin kehumaan hyvästä suorituksesta. Ja oli muuten kiva huomata, että se on kyllä kuunnellut mua alamäissä, kun aina hidastan menoa ja komennan "Vaa-roo-vaas-tii..." Nyt se sitten tuli mun perässä askeltaen alamäet hyvin varovasti, joten päätin palkita ruisleivän palalla.
Tapasimme sienestäjiäkin ja Mörri olisi ollut menossa sienikoreille tutustumaan, niistä kun hän on tottunut saamaan palkinnon! Pariskuntaa nauratti, heppa tuntee sieniä! :)
Tuo ruisleivän pala pisti Mörrin tottelevaisuusmoodin päälle, se ei enää niin paljoa napsinut ruohoa ja seurasi tarkkaan mun tekemisiä. Pysäytin hevoseni, annoin pikkuisen palasen leipää ja lähdin sitten raville. Takaata kuului päristelyä ja Mörri tuli polun viereen juoksemaan samaa hidasta tahtia kuin minä pystyin juoksemaan. Hienoa!
Näin suppilovahveroita ja pysähdyin, jolloin Mörrikin stoppasi. Olin ottamassa pakastepussia satulasta, kun tajusin ettei meillä ole satulaa, vaan huopa. Enkä ole siihen tajunnut laittaa pusseja mukaan, aaargh! Tuulikki sanoi, että Mörrin kanssa voisi kyllä joku päivä lähteä sieneen, kun se odottelee kaikessa rauhassa. Sanoin että sen kanssa voi hyvin lähteä, joko mun kanssa tai ilman mua. Se jaksaa odottaa kaikessa rauhassa kun poimin sieniä ja saa sitten palkinnoksi leipäpalan tai porkkanaviipaleen. Sanoin Tuulikille, että me voitais kyllä lähteä sieneen, otetaan Mörri ja koirulit mukaan!
Hetkeä myöhemmin laitoin ohjat herran kaulalle, palkitsin ja kun Tuulikki oli päässyt Volfan kanssa kauemmaksi, lähdimme uudestaan raville Mörrin ollessa nyt irti. No Mörrihän riemastui, se pyyhälsi mun ohi hyvällä ravilla ja mua nauratti. Hetken kuluttua Mörri pysähtyi odottamaan, ei väliä vaikka Volfa jatkoikin matkaa. Ja palkitsin tietenkin!
Teimme useampaan otteeseen näin ja Mörrillä into vaan kasvoi. Yhdessä kohdassa se kuvitteli mahtuvansa mun ja puun välistä hyvin ohi, mutta sen rynnäs/lapa osui mua lonkkaan ja tuuppasi mut mustikan varpuihin. Vinkaisin, jolloin Mörri seisahtui heti odottamaan ja katsomaan. Ei mua sattunut enkä kaatunut, mutta ei nyt ihan noin rynnitä...
No sitten seuraavalla pätkällä levittelin kyynärpäitä sivuille ja estin ohituksen Mörrin pysyessä kiltisti takana. Sitten kun tuli sopiva kohta, heilautin vasenta kättä takaa alhaalta eteen, jolloin Mörri tunnisti merkin ja singahti pöristen ohi, mutta pukkilaukalla! Peffa oli yli kahden metrin korkeudessa kun herra meni ponketi ponketi keskellä pusikkoa minut kauniisti kiertäen ohi. Nauru siinä pääsi, ponsku oli niin tohkeissaan kun sai luvan kanssa mennä ohi! Sitten se sai jo Volfan kiinni, mutta pysähtyi odottamaan mua. Ihana poika!
Loppumatka tallille sujui hienosti kävellessä ja tallilla annoin Mörrille monta porkkanaa leipien ja rehun lisäksi. Tuo ponsku vaan on niin mahtava otus, sillä on melkoisen järkevät ajatukset, mutta siltä löytyy sekä se hullutteleva ja huumorintajuinen puoli, että se jukuripäinen haastaja. Tällä kertaa oli hassu-Mörri reissussa! <3
