Naksutin käytössä

On ollut mielessä, että tuon kärryttelyn opettelussa pitäisi hevon osata mennä ristiaskelia tai muuten siirtää takalistoaan sivulle. Tarkoitan, että kun aisat kääntyy, niin siinä ei voi kääntyä kuin ratsu, vaan pitää osata mennä vähän niin kuin pohkeenväistöä. Tämä nyt on tietty jokseenkin myöhäinen hoksaus asiaan, mutta minkäs teet kun aivot toimii vaihteella "hidas".

Ajattelin sitten opettaa sitä väistöä Mörrille, joka kyllä osaa pohkeenväistön tiellä, muttei sitä muuten tee. Mörrihän ei esimerkiksi mene tiellä suoraan, mutta kroppa "vinossa", olisikohan ne jotain avo- tai sulkutaivutuksia. Se ei ymmärrä niiden tarkoitusta, pohkeenväistöäkin se jo ihmettelee kun ei ole mitään mitä pitäisi suoralla tiellä väistää. Ellei siis tiellä tosiaan ole jotain mitä väistämme. Noh,  koska minäkään en koulujuttuja ymmärrä, niin varmaankin olen taas ns. kiipeämässä p**se edellä puuhun.

Meinasin ensin tehdä asian selästä käsin, mutta koska jatkossa kuitenkin halusin Mörrin siirtävän takalistoaan kun kosketan herran ahteria ajoraipalla, niin päättelin siitä sitten opettaa sillä raipalla sen siirron heti saman tien. Juttelin vielä Tuulikin kanssa asiasta ja kun siellä oltiin samaa mieltä niin sitten vain kokeilemaan.

Pilkoin porkkanoita poleteiksi pieneen sankoon ja hain poitsukkelin laitumelta. Mörri oli tosi ihmeissään jouduttuaan hyvin lyhyeen naruun, se kun on tottunut pitkään liekaan tai olemaan irti. Tarkoituksena oli, ettei se etuosa niin paljoa liiku, vaan että tehtäisiin sillä takalistolla puoliympyrää.

Jjjooo... Aloitin esittelemällä pitkän ajopiiskan Mörrille, joka nyt ei moiseen suostu mitenkään reagoimaan. Siinä vaiheessa kävi mielessä, ettei tää varmaankaan ihan niin yksinkertaista ole. Kokeilin kuitenkin naputella Mörriä takalistolle, samaan kohtaan mihin ajaessa raippa osuisi. Samalla komensin "Siirry". Mörri käänsi uteliaana päätänsä ja ihmetteli mitä mä teen. Sitten se käänsi päänsä suoraan eteen ja kuunteli mua tarkkaavaisena. Edelleen naputtelin ja komensin ja Mörri tuumaili hetken, katsoi uudestaan ja käänsi sitten päänsä taas suoraan eteen.

Alkoi naurattaa, tässä saattaa mennä aikaa! Jonkin aikaa naputettuani Mörrin olemus muuttui, se laski päätään ja korvatkin alkoi lerppua! Se oli aivan sen oloinen, että jos hän nyt tässä vaan seisoskelee eikä ole huomaavinaan, niin eiköhän se Täti kohta lopeta hänen turkkinsa pöllyttämisen.

Ja mulla alkoi käsi väsyä! Oli pakko käydä vaihtaa ajoversio tavalliseen lyhyeen Tuulikin raippaan, jolla hetken kuluttua sitten jatkoin koskettelua. Ei sillä että mitään reaktiota olisi tullut, Mörri oli edelleen aivan rentona ja nautiskeli auringonpaisteesta silmäluomiensa läpi.

Piti pistää aivot peruutukselle, mitä tein väärin, kuinka saan hevoseni siirtää takamustaan, miten mä saan halutun reaktion normaalisti? Yleensä jos mun tarvitsee saada Mörrin peffa siirrettyä, laitan etu- ja keskisormen sen lautasille ja komennan "Siirry"-sanalla. Pitääkö mun aloittaa siitä?

Ei tässä muukaan auta, joten vein raipan penkille ja tulin takaisin Mörrin luo. Pistin sormeni sinne lautasille ja komensin, jolloin takalisto siirtyi pienen askeleen sivuun. Samalla naksautin Piltti-purkin kantta ja Mörrin korvat heräsi. Vein saman tien porkkanapoletin palkinnoksi ja hymyilin Mörrin ilmeelle. Se oli tohkeissaan, että mikä tää oli tää juttu, mistä hän sai porkkanan, se naksahdus tuli, mutta mitä hän teki sen saadakseen?!?

Yhtäkkiä asenne oli aivan toinen, pää oli ylempänä ja huomio täysin minussa. Mitä tehdään että kuuluu naksu ja sitten saa porkkanaa? Toistin pyyntöni ja naksautin purkin kantta juuri silloin kun herra oli siirtämässä vastakkaista jalkaa poispäin. Ja annoin tietenkin palkinnon. Sillä lailla siirsimme takalistoa ensin puoli ympyrää vasemmalle, kunnes tuli istutukset vastaan.

Menin toiselle puolelle ja tein sieltä samalla lailla ja hyvänen aika mitä sivuaskeleita Mörriltä löytyikään! Sain naksutella tosissani ja syöttää porkkanoita ja hevonen oli aivan korvat tötteröllä tekemässä sivuaskeleita. Kun oli oikein hieno askel ja varsinkin kun toinen jalka meni ristiin, annoin enemmän porkkanaa hienosta suorituksesta.

Vaihdoin taas puolta ja huomasin siinä, että Mörrille oli selkeästi vaikeampaa siirtää vasempaa takajalkaa ulospäin, kuin oikeaa. Ei se mitään, tehtiin se loppuun asti ja vielä toiselta puolelta takaisin.

Sitten päätin kokeilla sitä lyhyttä raippaa uudestaan. Kosketin Mörriä takalistoon, mutta sillä ei ollut samaa vaikutusta. Päätin sitten "tökkäistä" sillä raipalla, siis niinkuin piiitkällä sormella, jolloin riemukseni pääsin naksuttamaan ja palkitsemaan. Sekin sujui siis hyvin kun ponsku tiesi mitä tarkoitin! Lopuksi annoin kaikki porkkanat Mörrille, kun hän oli suoriutunut niin hyvin tehtävästään :)

Olin onnellinen, että olin keksinyt miten jakaa asian pienemmiksi paloiksi. Tästä meidän on hyvä jatkaa seuraavalla kerralla, ensin hieman sormella, sitten raipalla tökäten ja sitten pikkuhiljaa muuttaa sen raipan kosketusta sellaiseen suuntaan, mistä se ajaessa tulee ja paljon kevyemmäksi.

Paitsi että seuraavalla kerralla mulla oli tarkoituksena hieroa Mörriä ja poitsu oli sisäistänyt edelliskerran opit niin hyvin, etten meinannut saada kosketettua edes takalistoa kun takaosa jo kääntyi etujalan ympäri... :D Mutta se onkin jo toinen juttu se!

Pärisevä polle ja kärryt

Kyselin Tuulikilta, että jos hänelle sopisi lyhyempi lenkki, oli nimittäin mielessä että laittaisin Mörrille kärryt perään. Metsään ei ole asiaa Volfan kanssa, hirvikärpäset saavat neitokaisen pois tolaltaan! Tuulikille lyhyempi tielenkki kelpasi, joten varustin Mörrin lenkkareilla, valjailla ja kärryillä.

Lähdin taluttaen Mörriä ja sanoin meneväni kyytiin, kunhan päästään tasaiselle tielle. Mörri oli jo tohkeissaan, kun pääsi kärryt perässään Volfaa seuraamaan. Eikä ollut ketään selässä! :) Lähdimme kohti Etelälahtea ja taluttaessa siirtelin aina välillä Mörriä keskemmälle, pois ojan reunoista.

Pääsimme tasaiselle ja pyysin Tuulikkia pysähtymään, niin pääsisin kyytiin. Mörri seisoi uteliaana ja katseli kun oikaisin ohjat ja irrotin taluttaessa käyttämäni riimunnarun. Mörrillä oli riimu vain päässä, kun se kerta tuntuu sillä pelaavan parhaiten kärryttelyssä. Sitten kiipesin penkille, Tuulikki lähti eteenpäin, minä maiskutin Mörrille ja Mörri lähti kävelemään.

Mä istuin kyydissä, jee!!!

Kehuin Mörriä minkä kerkesin ja poika meni nätisti käynnissä rentona. Välillä toinen korva otti selvää muualta tulevista äänistä, mutta palasi sitten takaisin parinsa lailla kuuntelemaan minua. Sain ohjattua Mörriä oikein hyvin ja hyvä oli, että pojalla oli tossut etusissa juuri lanatun tien takia. Välillä otin videotakin (löytyy "Videot"-sivulta) ja kun hieman naksutin, Mörri siirtyi kävelemään reippaammin.

Ylämäen tullessa tulin pois kyydistä, koska ajattelin sen rasittavan liikaa painon kanssa. Meillehän ei vielä ole kerennyt kasvamaan kärrylihaksia, joten aloittaisin varovasti vanhan herran kanssa. Kävelin vielä hetken ja kiipesin kyytiin vasta myöhemmin.

Käännöksessä piti tulla taas alas kärryiltä, kun en osannut kääntyä oikealta ympäri. Oikeasti, tämä on mun elämäni tragedia, en osaa kääntyä kovinkaan hyvin oikealle! Luistellessakin joudun kääntymään vasemmalle ympyrää niin kauan kunnes pääsen sinne oikealle... Noh, tulin sitten oikeisemaan Mörriä ja otimme hieman peruutustakin siinä, kunnes sain Mörrin sievän rusettinenän kotia kohti.

Kipusin takaisin kyytiin, mutta Mörripä ei halunnut lähteä liikkeelle. Ei, kun hän olisi halunnut jatkaa matkaa eteenpäin. Selitin ettei me voida yhtäkkiä lähteä pitkälle retkelle, varsinkaan kun mä olen kyydissä, pitää aloittaa pienesti. Keskustelun jälkeen lopputulos oli, että jouduin taluttamaan herraa hetken ajan kotiin päin Mörrin puhistessa ja viskellessä pariin otteeseen päätään.

Sitten kun herra oli tullut siihen tulokseen ettei tässä muu auta kuin lähteä kotiin, menin takaisin kyytiin. Edessä oli alamäki ja sen Mörri suoritti erinomaisesti ensimmäistä kertaa painon kanssa. Varovasti se askelsi ja antoi mäkivyön tehdä oman osansa. Kehuja sateli lisää, kyllä on hieno hevonen!

Mäen alla hoputin hieman, koska olimmä jääneet jälkeen Tuulikista ja Volfasta. Mörri tiivisti askeleitaan ja kun Volfa sitten lähti myös raville, Mörri ponkaisi perään. Yhtäkkiä sillä oli ihan hurjan hauskaa ravatessaan tamman perään, päristelyä päristelyn perään ja aina välillä se kiskoi ohjia, anna hänen mennä lujempaa! :) Nauratti ja päristelin itsekin naurun lomassa, tämä oli aivan mielettömän hienoa! Vauhti vaan kasvoi ja minä pidin ohjia kerrankin oikein tuntumalla!

Volfa edessä hidasti ja hihkuin onnellisena Tuulikille kuinka hieno heppa mulla oli. Hetkeä myöhemmin Tuulikki kysyi että otetaanko lisää ravia ja kun hihkaisin joo, Mörri ponkaisi raville aivan tohkeissaan. Vauhtia tuli lisää ja me posotimme kunnon tahdilla harja hulmuten. Sitten Mörri siirtyi liian lähelle ojaa oikeaan reunaan ja yritin vasemmalla ohjalla saada sen takaisin keskemmälle. Se ei onnistunut, mutta vaikka Volfa jatkoi ravilla, Mörri pysähtyi kun sitä pyysin. Ohjasin uudestaan keskelle ja kun pääsimme pois vaaravyöhykkeeltä, pyysin uudestaan ravia. Ja sittenhän muuten mentiin! Kyyti oli hurjaa, rutistin ohjia kun Mörri veti korvat tötteröllä kärryjä tasaisesti kiihdyttäen! Wuhuu!

Hidastettuamme tulin pois kärryiltä ja palkitsin poikaa kehuilla, namilla ja rapsutuksilla. Jatkoimme käynnissä Mörrin aina välillä nuuskuttaessa mun kättä. Juuri ennen ylämäkeä tunsin kädessäni tutun pienen kosketuksen, juostaanko? No hyvänen aika, juostaan vain, ylämäkeen on helpompi mennä juoksemalla, varsinkin kärryjen kanssa! Nauroin itsekin kun hevosella oli niin hauskaa.

Kysyin Tuulikilta, että voitaisko vielä ottaa yksi ravipätkä meidän tiellä, kun oli niin kivaa. Se sopi hänelle ja kun tulimme risteyksestä ohi, niin asettelin itseni takaisin penkille. Tuulikki ja Volfa menivät jo, mutta Mörri hakeutui vasempaan reunaan. Yritin ohjata oikealle ja tein ilmeisesti Mörrin mielestä pidätteitä, koska se siirtyi kyllä keskemmälle, mutta vaihtoi töltille. Hymyilytti, antaa mennä vaan tölttiä! Mörri lähti kiihdyttämään ja kun töltistä loppui vauhti, se siirtyi passille, ja kiihdytti edelleen. Mulle tuli pieni hirvitys päälle, kärryt nitisivät ja natisivat, ei niitä ole tarkoitettu passihevoselle! Löysäsin ohjia reilusti, jolloin Mörri vaihtoi raville ja vaikka edelleen herra keräsi vauhtia, olo oli turvallisempi. Pyyhälsimme komeasti hiekkatietä pitkin ja mulla oli hymy herkässä!

Ennen tallitien risteystä pysin hidastusta ja sitten pysähtymään, jolloin pääsin pois kyydistä palkitsemaan hevostani. Tallille tulimme talutuksessa ja kyllä oli hieno olo! Olin tosi onnellinen hevoseni innostuksesta, se on niin tohkeissaan kun se voi juosta kärryjen kanssa vapaammin kuin ratsastajan kanssa. Tallilla sitten Mörri seisahtui keskelle pihaa ja seisoi siinä kuin olisi ikänsä ollut riisuttavana valjaista. Ensin otin rintaremmin irti, sitten mäkivyön kiinnityksen siloista, jonka jälkeen sain kärryt irti mäkivöineen. Sen jälkeen oli vuorossa rintaremmi ja silat Mörrin edelleen seisoessa irrallaan pihalla. Saatuani vermeet pois, laitoin Mörrin kiinni odottamaan ruoka-annostaan. Kävin oikein hakemassa sille omenoitakin, kun oli ollut niin hieno poika!

Mun fiilikset oli aivan taivaissa ja ilmeisesti hoin vaan että kyllä oli hieno ravi, Mörri vaan päristeli kuin mopo, ja sitten kiihdytettiin siinä ravissa! Hymyilin niin leveällä hymyllä vielä kotonakin ja myöhemmin itsekin korvat tötteröllä selitin äiteelle meidän mahtavaa retkeä.

Ja sen verran muuten tuosta töltistä, katsokaa tuo video niin Mörrin takaliston liikkeen, kuinka se peppu pyörii käynnissä. Töltissähän jalat menee samassa järjestyksessä, mutta ahteri liikkuu kolme kertaa nopeammin. Ja sitä kun hetken seurasin kärryjen perästä, ihmettelin kuinka hevonen edes pystyy moiseen liikkeeseen! Wau! :D

Pieni videoklippi

Latasin uuden videopätkän Mörristä ja Volfasta, kun tulivat usvaiselta laitumelta luokse. Minuuttia aiemmin usvaseinämä oli niin sankka, etten nähnyt edes puiden varjoja taustalla! Yhden kuvan sain, "Videot"-sivulla on liikkuvaa kuvaa :)