Mörrillä on ollut jonkin aikaa vanhat sidepull-suitset käytössä ja ne ovat toimineet hyvin. Punaisilla suitsillahan poika lähti käsistä ennen joulua, enkä silloin saanut poikaa otettua kiinni. Muutenkin meillä on ollut kuuliaisuusharjoituksia ja hyvin on mennyt. Kohteliaisuutta on tullut lisää ja taluttaessa Mörri on hyvin huomaavaisesti pyytänyt raville jos siltä on tuntunut.
Kelit vaan ovat olleet surkeat. Ei olla päästy liikkumaan kunnolla tien ollessa aamuisin pakastunut, vaikkei se liukas olekaan. Kivikova tie on hankala kulkea, se ei jousta yhtään kavion alla ja kivet tuntuvat pahoilta. Metsään pääsee kyllä ja siellä on parempi kävellä. Siellä tosin on paikoin ylenmäärin vetistä ja pehmeää ja seuraava osuus liukasta jäätä. En ymmärrä miten voi olla sekä jäätä että vetistä sössöä!
Tänään kävimme lyhyellä lenkillä Tuulikin ja Volfan kanssa. Syystä tai toisesta valitsin ne punaiset suitset ja menomatkan talutin heppaherraa. Tie oli sulanut auringon paisteessa ja takaisin tullessa päätin ratsautua ravia varten.
Mörri kuumeni oitis kun Volfa lähti raville. Se näki suoran tien hyvässä kunnossa edessään, vetäsi pään alas ja pukittaen nosti laukan. Komensin Mörriä ja Tuulikki edessä kuuli äänestäni, että nyt on tosi kyseessä. Volfa pysähtyi ja Mörri ihmetteli että mitäs tässä nyt tapahtui.
Seuraavalla ravipätkällä Mörri otti asiat rauhallisemmin, mutta edelleen oli tunne turhan innokkaasta hevosesta. Viimeisellä pätkällä pää oli taas alhaalla ja ponipoika liian intopiukeena. Potkaisin jalustimet pois, jolloin Mörri pysähtyi kuin seinään. Tulin alas selästä ja otin Mörrin talutukseen.
Loppumatka meni juoksuharjoituksia ja pysähdyksiä harjoitellessa. Nämä kelit ovat olleet haastavia, kun emme ole päässeet kuluttamaan liikoja energioita mihinkään. Mörri ei normaalisti kuumene tällä lailla, mutta yleensä nyt ollaankin päästy johonkin ravailemaan tai laukkaamaan. Mä NIIN odotan loppujen jäiden sulamista metsäteiltä, että saataisiin päästeltyä ylimääräisiä höyryjä pois!
