Joulukortin teossa

Odotin mielenkiinnolla tallille pääsyä, lähinnä sen takia että olisivatko koristeet vielä edes jotakuinkin paikoillaan. Tuulikkihan edellisenä päivänä mietti, että saattaapi olla riekaleina ja näperrettyinä pitkin karsinaa. Tallille kun pääsin, kurkkasin sisälle ja kas, siellä ne kaikki koristeet olivat siististi, ei edes nauhojen päitä oltu nakerrettu!

Kävin hakemassa Mörrin sisälle kuivumaan ja Tuulikkikin tuli katsomaan. Häntä huvitti, ainoa hevonen joka EI näprää koristeita! Tuumasin että ilmeisesti heposella ei ole ollut tylsää karsinassaan, vaan se on syönyt ja nukkunut ja ollut tyytyväinen :)

Olin tuonut kotoota pari pellavapyyhettä, joilla saisin polleni kuivattua. Ensin vetäsin vanhalla froteepyyhkeellä pahimpia märkiä pois, onneksi poika ei ihan litimärkä ollut. Sitten kuivasin otsatukkaa ja samalla laitoin pyyhkeen Mörrin päähän niin, että silmät peittyivät. Kiltisti se seisoi paikoillaan ja hihkaisin Tuulikille että katsopas tätä, ei pelkää meidän poika pyyhkeitä! Tuulikki kääntyi katsomaan ja kuullessaan hänen äänensä, Mörri höristi korviaan. Korvat vetäsivät pyyhkeen tiukemmin silmiä vasten, mutta Mörri ei edes yrittänyt pelastautua pinteestään! Hieno poika, tuosta hyvästä se oli ansainnut porkkanan palan!

Kuivasin Mörrin otsista ja harjasin siistiksi. Sitten oli vuorossa joulupinteleiden laitto, sellaiset punaiset, missä oli valkoista teddykarvaa reunoissa. Mörri oikein lepuutti takajalkaa, mihin olin pinteliä laittamassa, tykkäsi kovasti kehuista! Jouluriimu kilikelloilla mulla olikin jo vieressä ja sen pujotin pojalle päähän. Kellot kilisivät, mutta Mörri on jo tottunut tähän kaikkeen. Jokavuotinen riesa hälle! :D Niin, ja piti sitä tonttulakkikin laittaa päähän, että oltaisiin tosi söpiksiä!

Ohjasin poitsun karsinaansa ja laitoin punaisen riimunpätkän oviaukkoon tukkeeksi. Se riittikin juuri sopivasti ja kiersin siihen valkoista pörröistä joulunauhaa ympäri. Porkkanat laitoin pienittyinä muovikauhaan ja kaivoin kameran esille. Mörri oli niin tohkeissaan mahdollisuudesta saada porkkanaa, että nojasi riimunnaruun ja pelkäsin herran tulevan läpi. Kuvasin hetken aikaa, mutta pyysin sitten Tuulikkia avuksi, oli hankala palkita ja kuvata kun yksi heiluttaa päätään.

Karikin oli tullut talliin oman kameransa kanssa ja otti kuvia kun kuvasin Mörriä. Salamavalolla kuulema ei tullut nättejä kuvia, mutta mä en sitä edes käyttänyt. Mörri näkyi hyvin tummaa taustaa vasten ja siitä sai hyvin kuvia. Otin varmaan toistasataa kuvaa, suurin osa oli tosin sellaisia että ne sai samantien poistaa. Tärähtäneitä ja sumeita, Mörri viskoo päätään niin että turpa näytti olevan puoli metriä leveä.

Jossain vaiheessa sitten porkkanat lähestyivät loppuaan ja toivoin että edes yksi kuvista olisi sen näköinen, että siitä saisi jotakuinkin sievän kortin aikaiseksi. Varalla mulla oli edellispäiväinen kuva kyllä, mikä oli ihan ok, mutta jotain muuta oli hakusessa. Otin Mörriltä ensin riimun pois ja kömmin narun ali karsinaan pinteleiden poistoon.  Mielenkiintoista, kuinka se osaakin seistä kiltisti paikoillaan, kun vain haluaa!

Vein tyytyväiseltä näyttävän hevoseni takaisin tarhaan ja aloin purkamaan koristeita. Kari näytti ottamiansa kuvia ja siellä oli pari tosi hyvää kuvaa. Hyvä tietää että olisi varalla Karin kuvat, jos omat menisivät pieleen!

Päästyäni kotiin tietsikan ääreen, aloin katselemaan kuvia. Voi itku, oikeesti, varmaan 90% oli suoraan poistettavia ja loputkaan ei mitään korttiainesta ollut! Onneksi Kari laittoi mulle muutamat kuvat ja sain niistä valittua joulukorttia varten parhaan. Pääsin tilaamaan joulukortit Ifolorista, ja samalla tilasin Mörri-kalentereitakin lahjaksi! Ihanaa joulu tulee, haluan päästä postittelemaan Mörri-kortteja kaikille! :D

Marraskuuta pukkaa

Huomasin juuri, että pian täytyy laittaa joulukortit tilaukseen! Tuli hoppu ja kiire kaivaa kaapista jouluromppeita rekvisiitaksi ja hieman suunnitella minkälaista kuvaa olisin hakemassa. Kun olin saanut mieleeni sopivan ajatuksen sommitelmasta ryhdyin tuumasta toimeen.

Mörrin karsinassa oleva aukko on aika korkealla ja olin varma että saan Mörrin nostamaan etusensa jollekin pienelle alustalle, että pää tulisi kauniimmin aukosta. Naputtelin auton maton pienillä nauloilla erittäin tukevaan saunanjakkaran pääliosaan, jalat siitä oli otettu pois.

Sitten hain Mörrin pihalle, mutta homma ei ollut ollenkaan niin yksinkertaista. Iso alusta kesällä laitumella oli helppo, mutta jostain syystä tämä pieni ei ollut ollenkaan niin iisi. Mörri kiersi ja kaarsi alustaa, kuoputti välillä, muttei millään noussut alustalle. Vein alustan hiekkatarhaan, jossa harjoittelimme uudestaan, mutta samalla tuloksella. Päätin antaa asian olla ja jätin turhautuneen Mörrin tuijottamaan mua portille.

Katselin tallissa Mörrin karsinaa ja aloin kiertämään hopean väristä pörrönauhaa aukon sivuilla oleviin kaltereihin. Sitten kiersin toista nauhaa, ja vielä kolmattakin. Kiinnitin joulukello-koristeen nippusiteellä ja muistin vielä koristeiden joukossa olleen punaisen leveän nauhan. Sen laitoin valkoisen joulunauhan ympärille ja tein rusetin vielä koristeeksi.

En ollut kovinkaan tyytyväinen koristeisiin, sitäpaitsi aukko karsinassa oli pienempi kuin mitä olin mielessäni ajatellut. Noh, kaipa tästä jotain tulee. Tai sitten ei. Aioin kuitenkin vasta huomenna ottaa kuvat, mutta Mörri piti totuttaa ensin koristeisiin.

Kävin hakemassa Mörrin tarhasta, se oli edelleen nyreissään kun en ollut antanut sille porkkanaa kehnosta yrityksestä alustalle nousun kanssa. Kiltisti se kuitenkin tuli mukaan ja aivan tyynesti se meni karsinaansa ja söi laittamani sapuskat kipostaan. Joulukoristeet eivät haitanneet poikaa laisinkaan, ei vaikka kimaltelivat loisteputkien valossa.

Saatuaan kipon tyhjäksi, Mörri tuli aukosta kurkkimaan josko olisi vielä herkkuja tarjolla. Otin kameran esiin, otetaan harjoituskuvia, niin huomenna ei sitten tarvitse ihmetellä kyseistä tapahtumaa.

Napsin kuvia ensin yksittäin, mutta vaihdoin pian sarjakuvaukselle. Mörri ahneuksissaan yritti selkeästi olla varpaisillaan saadakseen päänsä tarpeeksi pitkälle porkkanoiden perään. Otin lisää porkkanaa ja tuumin, että saattaapi olla ihan hyvä vaan laittaa se alusta sinne aukon alle, saattaa poika ihan itse kiivetä sille!

Kuvaussession jälkeen vein Mörrin takaisin tarhaan, missä se olikin jo selkeästi paremmalla tuulella. Ajaessani kotiin soitin Tuulikille ja kerroin että ne joulukoristeet eivät haitanneet Mörriä, joten ne saattaa olla ehjät vielä huomennakin. Tuulikkia nauratti meidän touhut, mutta keksi sitten, että olisko kuitenkin parempi jos Mörri kurkkaisi oviaukosta ulos, jos laittaisi riimunnarun oviaukkoon. Todella ikävää kun saan noin erinomaisia neuvoja, eikä ole itse niitä keksinyt... ;-) Aloin jo suunnittelemaan koristeellista riimunnarua, mulla on musta ja valkoinen, mitä voisi tässä tapauksessa käyttää ja mihin voisi kiertää joulunauhaa. Mun täytyy ottaa molemmilla tavoilla kuvia, onneksi on digikamerat olemassa! :D

Mörriä naurattaa! :)