Kesän kynnyksellä

Meillä on ollut hieman terveyden kanssa ongelmia, siis Mörrillä lähinnä. Siitä on tullut vanhuuttaan insuliiniresistentti, eli vaikka haima tuottaa insuliinia pilvin pimein, elimistö ei pysty käyttämään sitä hyödykseen ja verensokerit on koholla. Cushingin testi tehty kahteen otteeseen ja se on ihan normaaleissa arvoissa. Nyt olemme karsineet kaikki ylimääräiset pois ruokavaliosta, laiheliinihan tuo poika jo valmiiksi on.

Mitään oireita ei hevosella näy, ihan samanlainen se on kuin aina ennenkin. Meno päällä kun sopiva polku sattuu eteen, ei ruokahaluttomuutta, lihavuutta, tai masennusta ollenkaan, kaviot ovat hyvässä kunnossa ja kaikki päällisin puolin ok ja henkinen puoli hevosella on ihan yhtä mainio kuin normaalistikin. Toisin sanoin mistään en olisi asiaa huomannut, ellen olisi seurannut verenkuvaa maksa-arvojen takia. No sentään ne maksa-arvot ovat loistavat, kuten kaikki muutkin veriarvot tätä insuliinin ja sokerin määrää lukuunottamatta. Mutta tilannetta siis seurataan ja liikutetaan hikeen, kuten lääkäri määrää.

Mörri täytti 24v tuossa vappuna, tai silloin me pidettiin synttärit pojalle. Poikkeuksellisesti se nyt sitten sai sokeriarvoista huolimatta kakun, missä oli parit näkkärit, pellavapuuroa, muutama porkkanaviipale ja valkosipulia. Oli makoisa kakku, se katosi hyvin äkkiä ahneen pollen kitusiin! Kakusta video tuolla Videot-sivulla :) Ja laitoin sinne piehtaroinnistakin videon, pitäähän nyt synttärisankarin piehtaroidakin!

Lahjaksi saatu hieno harja, ei sähköistä turkkia kuten muoviharjat! Kaunis!

Tuulikki on etsinyt ahkerasti sellaisia reittejä, missä hevoset joutuisivat kiipeilemään. Mörri ja Volfa ovat tosi innokkaita uusille reiteille ja niin olen minäkin. On kiva nähdä uusia paikkoja, vaikken niitä reittejä ekalla kerralla opikaan. Ja oikeesti, mulla olisi se kännykkä, mihin saisin reitin tallennettua, mutta kun JOKU on niin havupää ettei muista laittaa appsia päälle!

Nyt kun tuoretta ruohoa alkaa olla joka pientareella ja metsät on vihreinä, mulla on ollut ongelmana tuo Mörrin natustelu. Himo vihreälle on kova, ja ikäväkseni joudun rajoittamaan sitä aika rankasti. Tässä on ollut poikkeuksellisesti pari kuukautta ohjat tiukasti käsissä, mikä on mulle aivan ennen kuulumatonta ;-) Mörri kiukkuaa mulle asiasta alkumatkasta puolisen tuntia, mutta luovuttaa sitten kun kerta Täti on vielä itsepäisempi... Kiltti poikahan se on enkä usko sen haittaavan, jos se nyt napsun sieltä ja toisen täältä matkan varrella saa, mutta emme todellakaan jää seisomaan ja syömään!

Mulla on ollut nokkospellettejä sille palkintonamuiksi, ovat aika maittavia Mörrin mielestä. Mun suuhun ne maistuu vahvasti vihreältä, tuli siis maistettua kuten muitakin Mörrin ruokia. Tilasin nokkospellettejä, kun ne putsaa maksaa ja nokkosella on paljon hyviä vaikuttavia aineita ihan noin yleisestikin. Nokkoskauppa.fi oli tämä firma, juuri hain postista seuraavan satsin.

Toissa päivänä kävimme tekemässä pidemmän retken vanhoille kesälaitumille. Mörri oli tohkeissaan kun ylitettiin se tietty oja, sen jälkeen ei paljoa voi nimittäin muualle suunnata kuin vanhoille kesälaitumille! Poika lähti ihan keulille, kun oli niin tohkeissaan ja Volfa jäi kummastuneena taakse.

Kesälaitumilla ei vielä ollut hevosia, eikä vanha lauma sinne enää tulekaan kun muuttivat Liperiin. Käsittääkseni laitumille on kuitenkin tulossa muita hevosia jossain vaiheessa, mutta nyt nuuskimme uteliaina tyhjiä tiluksia. Mörri ilmoitti haluavansa aidan toiselle puolelle, koska siellä olisi vesikasveja, mutta emme kuitenkaan menneet. Kuuluisa Mörri-huokaus pääsi herralta ilmoille, mutta jatkoi sitten nätisti matkaa. Hetken aikaa söimme heinää takimmaisen laitumen portilla ja suuntasimme sitten kotiin päin.

Metsäpoluilla huvitti suuresti, kun tajusin Mörrin olevan valmiina raviin. Siitä tulee aina se fiilis, että nyt olis sopiva pätkä pinkaista! Sain pidettyä villikkoni kuosissa alamäen ajan, mutta sitten oli pakko päästää menemään. Yritän aina tehdä sen päästämisen niin, että annan kuitenkin käskyn mennä, että saisin sen "luvalliseksi" lähdöksi. En tiedä onko siinä mitään järkeä, mutta tuntuu ainakin itsestä paremmalta, kuin että antaisi hevosen vain mennä. Siellä me sitten viipotettiin hienolla ravilla ja parilla laukka-askeleellakin Volfan perään! Ja toisessa kohdassa Mörri oikein pysähtyi ja antoi Volfan jatkaa matkaa, koska edessä oli taas pieni pätkä ravia ja laukkaa. Siinä ei tarvinnut pidätellä, Mörri odotti käskyä lähteä ja sitten pistettiin vauhdilla menemään :D Mä niin rakastan sitä tunnettä, kun Mörri ilmoittaa tekevänsä kohta jotain, ja mä huomaan sen merkin ja tiedän miten reagoida. Se ei tee yhtään mitään ilmoittamatta siitä ensin, paitsi jos se säikähtää ja sit hyppäsee, mutta kaikki muut mitä se aikoo tehdä, se myös ilmoittaa. Se on sitten mun asia olla kuulolla ja skarppina siellä selässä ;-)

Mun pitäisi taas valjastaa Mörri kärryjen eteen, pitää ensin renkaat täyttää meidän kärryistä. Siinä on taas aivan eri fiilikset mennä, Mörri tykkää kun vetäminen on kevyempää kuin kantaminen. Me käytiin pienellä kärrylenkillä pari viikkoa takaperin multasäkki painolastina, ajoin kärryjen takaata Mörri-herraa. Se innostui ravaamaan siihen malliin, että meikä juoksi ja roikkui kärrujen selkänojasta kiinni pitäen. Kyytiin ei voinut mennä kun pyörät olivat melkein ilmattomat. Sitten Mörri katseli sinne taakse mua ja näytti sanovan että näetkö kuinka kovaa pystyn juoksemaan? Ei auttanut kuin kehua poikaa ja palkita nokkospelletillä :D On se hieno poika!