Me harjoittelimme asiaa ensin niin, että tallissa oli valot ja Mörri mulla riimunnarun jatkeena. Sitten menin itse läpi verhoista ja jäin odottamaan hevosta koko ajan jutellen. Kun se viimein rohkaisi mielensä, palkitsin isoilla kehuilla ja paljolla porkkanalla. Sillai mentiin monta kertaa ja nyt tuo lurpukka siis tuli jo ilman narun tuomaa tukea.
Mörrillä on ollut selkeästi jokin hellyyskausi menossa. Torstaina leikkasin sen turkkiin raitoja, kun on luvattu kunnon helteitä ja polle-rukka tuskastuu edelleen paksussa turkissaan. En viitsi kuitenkaan klipata sen kummemmin, koska ötököitä on kuitenkin ja sitten pitäisi niitä varten loimittaa. Raidat saa siis riittää.
Tuo kuva ei nyt ihan ole onnistunut, varsinkaan kun leikkuun jälkeen Mörri meni piehtaroimaan hiekkakasaan... No joka tapauksessa kun leikkasin noita raitoja saksilla, Mörri seisoi hievahtamatta paikoillaan. Saman tien kun sakset osuivat sen turkkiin, Mörri rentoutui ja silmät puoliummessa nautti raitojen teosta. Se aivan selvästi ymmärsi mitä teen, eli yritän auttaa. Puhalsin välillä leikattua turkkia pois, ja Mörri nautti ja maiskutteli huuliaan.
Sitten kun siirryin vasemmalle puolelle, se oli niin onnellinen että alkoi hoitaa mun takaraivoa ylähuulellaan. Kehuin rauhallista poikaa ja se tyytyväisenä pyöritti mun niskahiukset kuolansa avulla hienolle sykerölle ja yritti sitten saada pitkiä ohuita ihmisen hiuksia pois suustaan :D Jotenkin niin hellyyttävää, kun se tajusi tarkoitukseni.
Niin tohkeissaan Mörri oli uusista vauhtiraidoistaan, että se lähti helteessä innokkaasti talutusreissulle, piti jopa päästä hieman ravaamaan! Oli parempi mennä kun tuuli kävi raitoihin :)
Sama huolehtiminen jatkui eilen, kun viilailin Mörrin kavioita. Mulla kun on hankalaa polvien takia kaikki kykkimiset, niin menin asvaltille istumaan ja hoidin kavioiden viilaukset siitä käsin. Metalliviila pitää asvaltilla aikamoista ääntä, mutta Mörri seisoi kuin tatti, ei elettäkään! Etujalkaa viilatessani se ensin katsoi missä mun maahan nojaava käsi on, ja vasta sitten siirsi ei-vuoltavaa etusta niin että pääsi nassuttamaan muurahaista pois jalastaan. Kulmatuet sain vuoltua alemmaksi normiasennossa, mutta tuo viilaaminen ottaa voimille.
Takajalat viilasin myös istuen ja vapaalla kädellä huiskin masun alta öttiäiset pois. Käväsi mielessä hieman myöhemmin, että siinä olisi varmaan pitänyt olla kypärä päässä, kun ihminen istuu siellä osittain masun alla ja viilailee kaviota niin että asvaltista iskee kipinät... Tosin melkoisen automaattisesti pyyhkäisin tasaisin väliajoin masun alustan, sen verran itsesuojeluvaisto sentään kiljui mulle. Mutta jos Mörri olisi päättänyt poistaa jonkin ötökän vatsaltaan, niin mulla olisi ollut varmaan kallo halki. Luottamus hevoseen on kuitenkin kova, ja se on niin äärettömän varovainen!
Ja tässäkin tapauksessa mun takaraivolle tehtiin uusi frisyyri :) Eräs sukulainen mietti että jos se hevo on tuolla pyörityksellään tarkoittanut, että olisi aika mennä kampaajalle. Nauratti, viimeiset 4 vuotta olen itse saksinut kuontaloni kuosiin!
