Marraskuuta pukkaa

Huomasin juuri, että pian täytyy laittaa joulukortit tilaukseen! Tuli hoppu ja kiire kaivaa kaapista jouluromppeita rekvisiitaksi ja hieman suunnitella minkälaista kuvaa olisin hakemassa. Kun olin saanut mieleeni sopivan ajatuksen sommitelmasta ryhdyin tuumasta toimeen.

Mörrin karsinassa oleva aukko on aika korkealla ja olin varma että saan Mörrin nostamaan etusensa jollekin pienelle alustalle, että pää tulisi kauniimmin aukosta. Naputtelin auton maton pienillä nauloilla erittäin tukevaan saunanjakkaran pääliosaan, jalat siitä oli otettu pois.

Sitten hain Mörrin pihalle, mutta homma ei ollut ollenkaan niin yksinkertaista. Iso alusta kesällä laitumella oli helppo, mutta jostain syystä tämä pieni ei ollut ollenkaan niin iisi. Mörri kiersi ja kaarsi alustaa, kuoputti välillä, muttei millään noussut alustalle. Vein alustan hiekkatarhaan, jossa harjoittelimme uudestaan, mutta samalla tuloksella. Päätin antaa asian olla ja jätin turhautuneen Mörrin tuijottamaan mua portille.

Katselin tallissa Mörrin karsinaa ja aloin kiertämään hopean väristä pörrönauhaa aukon sivuilla oleviin kaltereihin. Sitten kiersin toista nauhaa, ja vielä kolmattakin. Kiinnitin joulukello-koristeen nippusiteellä ja muistin vielä koristeiden joukossa olleen punaisen leveän nauhan. Sen laitoin valkoisen joulunauhan ympärille ja tein rusetin vielä koristeeksi.

En ollut kovinkaan tyytyväinen koristeisiin, sitäpaitsi aukko karsinassa oli pienempi kuin mitä olin mielessäni ajatellut. Noh, kaipa tästä jotain tulee. Tai sitten ei. Aioin kuitenkin vasta huomenna ottaa kuvat, mutta Mörri piti totuttaa ensin koristeisiin.

Kävin hakemassa Mörrin tarhasta, se oli edelleen nyreissään kun en ollut antanut sille porkkanaa kehnosta yrityksestä alustalle nousun kanssa. Kiltisti se kuitenkin tuli mukaan ja aivan tyynesti se meni karsinaansa ja söi laittamani sapuskat kipostaan. Joulukoristeet eivät haitanneet poikaa laisinkaan, ei vaikka kimaltelivat loisteputkien valossa.

Saatuaan kipon tyhjäksi, Mörri tuli aukosta kurkkimaan josko olisi vielä herkkuja tarjolla. Otin kameran esiin, otetaan harjoituskuvia, niin huomenna ei sitten tarvitse ihmetellä kyseistä tapahtumaa.

Napsin kuvia ensin yksittäin, mutta vaihdoin pian sarjakuvaukselle. Mörri ahneuksissaan yritti selkeästi olla varpaisillaan saadakseen päänsä tarpeeksi pitkälle porkkanoiden perään. Otin lisää porkkanaa ja tuumin, että saattaapi olla ihan hyvä vaan laittaa se alusta sinne aukon alle, saattaa poika ihan itse kiivetä sille!

Kuvaussession jälkeen vein Mörrin takaisin tarhaan, missä se olikin jo selkeästi paremmalla tuulella. Ajaessani kotiin soitin Tuulikille ja kerroin että ne joulukoristeet eivät haitanneet Mörriä, joten ne saattaa olla ehjät vielä huomennakin. Tuulikkia nauratti meidän touhut, mutta keksi sitten, että olisko kuitenkin parempi jos Mörri kurkkaisi oviaukosta ulos, jos laittaisi riimunnarun oviaukkoon. Todella ikävää kun saan noin erinomaisia neuvoja, eikä ole itse niitä keksinyt... ;-) Aloin jo suunnittelemaan koristeellista riimunnarua, mulla on musta ja valkoinen, mitä voisi tässä tapauksessa käyttää ja mihin voisi kiertää joulunauhaa. Mun täytyy ottaa molemmilla tavoilla kuvia, onneksi on digikamerat olemassa! :D

Mörriä naurattaa! :)