Tänään oli vuorossa viimeinen hierontakerta Mörrille, ostin elokuussa silloin kolmen kerran kortin. Viimeeksi oli syyskuussa kerta, jossa kokeilimme perinteistä hierontaa Mörrille. Siitä herra ei oikein välittänyt, joten mietin OTE-hieronnan olevan varmaan parempi.
Tallilla olin juuri hakemassa riimua Mörrille, kun käännyin katsomaan avoimista ovista tarhaan. Mörri laukkasi metsätarhasta hiekkatarhan puolelle, otti pari raviaskelta ja pysähtyi kuin seinään hiekkakasan viereen. Ehdin juuri aukaista kitani karjuakseni sille, mutta tihkusateessa kastunut poika vetäisi suoraan kyljelleen ja siitä selälleen piehtaroimaan autuaan onnellisena. Jee, just, kiitos, kiva!
Kehuin Mörriä, niin hieno poika kun käy puhdistautumassa Tätiä varten, mutta nyt tällä kertaa sen olis voinut jättää väliin. Olen huomannut aiemminkin, että kun tulen tallille, Mörri käy vetäsee hiekat tai lumet niskaansa ja on sitten tyytyväisen näköisenä lähdössä töihin...
Ei auttanut kuin ottaa harja kauniisti kätöseen ja siivota hevonen hiekoista ennen kuin hieroja saapuisi.
Märästä turkista hiekan poistaminen ei ole niitä helpoimpia hommia, mutta melkoisen hyvin sain mielestäni poitsun puhtaaksi. Sen verran oli hieroja myöhässä, että päätin vielä vetästä Annikalta saamaani LaserShine-ainetta Mörrin harjaan setviäkseni sen. Mörrillä kun nyt on tapana halailla kuusia ja sen harja on aina takussa, pihkassa ja neulasissa, niin tuo selvitysaine saattaisi hieman helpottaa työtäni.
Sain suihkittua aineen harjaan ja sitten hieroja Mari jo saapuikin.
Talutin hyvältä tuoksuvan ratsuni talliin, jossa herrasmies sai selkänsä ja niskansa päälle Bemer-peiton. Pian alkoikin haukottelu, Mörri availi leukojansa, työnsi kielen pitkälle ja maiskutteli sitten. Olin ottanut jakkaran alleni ja katselin siitä mitä tapahtui. Mörri oli rennomman näköinen kuin aiemmilla kerroilla, nyt se jo tiesi mitä tapahtui ja miltä tuntuu.
Mari tunnusteli käsillänsä hevosen läpi ja kertoi heti ne samat jumipaikat. Uutuutena oli lapojen kohdilla olevat jumit, tai oikeastaan lapojen takana sellaiset pahkurat. Kerroin, että meillä oli uusi satula, nahkarunkoinen, joka ei ole kerennyt muokkautua vielä. Tunnustelin pahkuroita itsekin ja sanoin ettei sillä näitä aiemmin ole ollut. Mietin ääneen samalla että tuleeko se satula sittenkin liian eteen, kun Tuulikki sanoi että laita se satula sille selkään. No on se hyvä että täällä on joku järkevä ihminen mukana! ;-)
Hain satulan ilman huopaa ja samantien kun laitoin satulan paikoilleen, näin itsekin missä vika. Laittamani polvituet oli selkeästi paksusta huovasta huolimatta painanut lavan taakse pahkuran, joten irrotettavat polvituet sai lähteä samantien. Kauhukahva saisi siis riittää! Ja perjantaina yritän muistaa ottaa satularasvan mukaan, niin saadaan hieman pehmitettyä siivekkeitä.
Tyytyväisenä helposta ratkaisusta menin takaisin istumaan ja tutkailemaan Mörrin reaktioita. Poika oli rentona ja kuunteli meidän juttuja uudesta satulasta, vaihdettavista paneeleista ja kaikesta muustakin mitä oli tapahtunut. Selkeästi se vastasi nyt aivan eri tavalla hoitoon, oli siinä mukana ja antoi Marin tehdä. Mitä pidempään se siinä seisoskeli, sitä rennommaksi hevonen muuttui ja mä olin aivan haltioissani. Ihanaa kun se nauttii kosketuksesta! Aiemmat kerrat ovat menneet Mörrin ihmetellessä, että miksi toi vieras täti lääppii mua?!?
Mari kysyi, että olenko koskaan hieronut Mörriä sieraimista, huulista tai ikenistä. Kerroin, että sieraimista olen kyllä hieronut kun se kerran tunki turpansa mun saamaan melkein kiinni. Ensin Mörri ihmetteli että mitä toi tekee, mutta toi sitten turpansa takaisin hierottavaksi, mutta se loppui sitten siihen kun herra aivasti. Onneksi oli silmälasit päässä, ettei ihan silmille tullut. Hetken mietin että pitäskö mun ottaa hevosinfluenssarokotus, heppakuumeeseenhan ei tunnetusti ole lääkettä... Ja olen mä senkin jälkeen aina silloin tällöin muutaman lyhyen hieronnan tehnyt, mutta Mörri on harvoin sillä päällä että haluaa moista hälle tehtävän. Mutta ehkä sekin tässä muuttuu, kun se tottuu hierontaan ja oppii siitä tykkäämään! :)
Korvia Mari ehdotti kanssa hierottavaksi ja niitäkin olen aina silloin tällöin pyöräytellyt. Ainakin hvoshierontakirjan mukaan korvissa on aku-pisteitä ja korvien kärkiä olenkin sormillani hieraissut varovasti, moni hevonen kun ei välttämättä pidä korviensa käsittelystä. Mörri antaa mun koskettaa niitä ihan reilusti, eli sillä ei ainakaan oli sen suhteen ongelmia, mutta hiljaa kun tekee, niin hyvä tulee.
Sain hieronnan päätteeksi Marilta taas ohjeeksi jatkaa samaa valittua linjaa, joten kaikki oli ookoo. Päästin Mörrin tarhaan Kellyn seuraksi ja Töggur pääsi omaan hierontaansa. Mörriltä päätin setviä harjan loppuun, kun tallissa sisällä hevoseni muhkea harjakin oli sopivasti kuivunut selvitysaineineen. Ja hyvänen aika nyt mä olen ihan "in love" tähän setvimisaineeseen! Mörrin paksu kuontalo oli yli puolta helpompi harjata auki, tätä ainetta toivomme kyllä lisää Mörrin synttärilahjaksi ensi vappuna!
Vielä tuli seurattua Töggurin hierontaa, käännettyä perunapeltoa ja putsattua ratsastuskenkiä perunapellon savimaasta ja sitten ajelin hurjan tyytyväisenä kotiin. Lupasin Mörrille, että vinkkaan Joulupukille seuraavan kolmen hieronnan sarjasta hevoseni puolesta, eli kiitoksia Mari Pakarinen ja Mabona hevospalvelut! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti