Uusi satula

On ollut harkinnassa jo pidempään ostaa Mörrille uusi satula. Poitsun selkä on ollut nykyisessä kuosissa jo viimeiset 1,5 vuotta, eli se tuskin samalla liikutuksella ja ruokinnalla muuttuu kovinkaan paljoa mihinkään suuntaan. Eli nyt oli sitten hyvä aika miettiä nahkasatulan ostoa.

Kuulin ja näin nettikeskustelupalstoilta, että on olemassa sellainen satula kuin nahkarunkoinen ja se kiinnosti kovasti. Perinteistä runkosatulaa en halua, enkä joustorunkoistakaan, joten aloin setviä nahkarunkoisten ominaisuuksia. Kuulema nahkarunkoinen muokkautuu hevosen selkään ja istuu sitten sekä hevoselle että ratsastajalle kuin hanska. Vaan mistä tällainen kermap..se löytäisi tarpeeksi pehmeän satulan?!? Ja polvitukiakaan en halunnut, ne on ollut aina mulla vain tiellä.

Nyt en muista mikä ryhmä se Facebookissa oli, Issikkahöpinää vai islanninhevoset ja varusteet, mutta joka tapauksessa Annipaja mainosti siellä issikkasatuloita nahkarunkoisina. Kävin heti tutustumassa sivuilla ja http://annipaja.fi/tuotteet.html?id=1/7 tuolta löytyykin satulasta kuva ja tietoja. Laitoin ensin viestiä Annille ja kun mallisatula oli tullut Suomeen, pyysin sen heti näytille.

Anni tulikin mukavan joustavasti sunnuntaina aamupäivällä satulan kanssa tallille ja kertoi sitten satulan ominaisuuksista. En ollut tiennyt siirrettävistä paneeleista, mutta mulle se oli iso plussa, kun tuo Pörriäinen kasvaa ja kutistuu vuodenaikojen mukaan. Satulassa oli paikallaan 44cm paneelit ja lyhyemmät (42cm) olisi tulossa jossain vaiheessa.

Asettelimme satulaa Mörrille, joka oli lievästi kyllästyneen oloinen. Hain satulaan satulavyön, joita mulla onneksi onkin kaksin kappalein ja samalla otin vanhasta satulasta jalustinhihnat jalustimineen. Kiinnitin kummatkin satulaan ja Anni auttoi satulan kiristämisessä. Mörri ei tykännyt asiasta yhtään, sen ilme tuntui sanovan että missä on mun oma pehmukkasatula!!! Sanoin Annille, että käytän joka tapauksessa lampaankarvaa satulan alla, se kuitenkin hieman vaimentaa iskuja ja tykkään että hevosen selkää vasten on mukava lampaankarva.

Nyt olimme kuitenkin liikkeellä ilman lampaankarvaa ja Mörri ihmetteli. Ei sillä ole aikoihin ollut mitään runkoon viittaavaakaan ja tuntui kovin erilaiselta. Mä kipusin varoen selkään jakkaralta ja huomasin että jalustinhihnat olivat aivan liian lyhyellä tähän satulaan. Niitä pidennettiin niin pitkiksi kuin saatiin ja mä annoin Mörrille satulaannousuporkkanan. Sitten oli aika lähteä kävelemään laitumelle päin ja Mörri oli aivan kummissaan. Se oli myös hyvin epävarma, varmaan juuri sen takia, ettei selässä ollut se normisatula ja toisekseen Täti tasapainoili nyt erituntuisesti. Keikkumiselta se minusta tuntui, kummallista, kun yleensähän rungottomat keikkuu!

Menimme kaikki laitumelle ja lähdin käynnissä maapuomeille. Niistä pääsimme hyvin ja Anni nauroi Mörrin ilmeelle: "Kyllä on ilmeikäs!" Juu niin on, ootas vaan kun näät sen raivareissa... Käänsin Mörrin takaisin ja pyysin pujottelemaan, mikä meni melkein jopa hyvin. Sen päätteeksi tuli namipala ja teimme saman tien toisen kierroksen.

Sitten päätin kokeilla ravia tai mitä Mörri nyt tällä päällä suostuisi menemäänkään. Ohjasin suurella kannustuksella Mörrin aidan viertä peremmälle ja kun olimme mielestäni tarpeeksi pitkällä, käänsin pollen takaisin nenu porttia kohti. Varauduin raviin ja mietin että jaa, tässä satulassa ei olekaan varsinaista etukaarta mistä ottaa kiinni. No ei se mitään, kyllä tässä ravissa pysytään, ja annoin avut raville. Mörri vetäisi pään alas ja lähti pukkilaukkaan. Mulla kesti hetken ennenkuin tajusin menon olevan pukkilaukkaa, se oli kyllä kummallisen tuntuista mutta onneksi meno oli suoraan eteenpäin ja jalat viskoivat suoraan taakse. Istuin satulassa aivan rentona, raukkaparka kun en tajunnut edes säikähtää. Mörri rauhottui hetken kuluttua ja meni loput ravilla. Okei. Hmmm... Oli muuten eka kerta kun olen ikinä istunut pukkilaukassa.

No sitten Tuulikki ehdotti että olisko tuo laitumen toinen reuna parempi, siinä kun ne tykkää enemmän juoksennella. Joo, vois kokeilla, tuo mistä tultiin on ollut meidän irtojuoksutus-pierupukkilaukka-paikka... Siispä lähdimme kaikki kävelemään laitumen toiseen nurkkaan, koska Mörri kieltäytyi menemästä sinne yksin Tätin kanssa. Siellä käännyimme ja Anni-raasukin joutui pistää tossua toisen eteen! Hieman nauratti, mutta Mörri päätti näyttää! Hän menee nyt kuulkaa töltillä sinne ylämäkeen ja mulla oli haavi auki. Tää menee tölttiä! Hyvänen aika, mistäs moinen!

Kokeilimme samaa reittiä uudestaan ja aivan samalla tavalla poika siirtyi töltille, josta ihan lopuksi tuli raville. Joo, eiköhän tämä riitä tästä laitumesta, Mörri kun ei muutenkaan oikein ymmärrä laitumella ratsastusta... Kysyin Tuulikilta että ottaisiko hän Töggurin talutukseen mansikkamaan ympäri, että päästäisiin peesiin ilman että mun täytyy hurjana patistaa. Pääsisin testaa rauhassa liikkeellä ollessa satulaa. Tuulikki haki Töksyn ja sitten olimmekin jo helposti pomon ahterissa mukana. Mörri käveli nätisti ja yritti välillä näykkiä Annia. Tuli mieleen, että tajusikohan Mörri, että Anni on "syyllinen" uuteen satulaan?

Käynti meni hyvin, mutta mulla oli jostain kumman syystä edelleen keikkuva olo. Osittain johtui varmaan siitä, että jalustinhihnat olivat liian lyhyellä, joten sitä oli kuin jockey siellä selässä. Tassuttelimme takaisin tallille ja mun takalisto oli edelleen sitä mieltä että tämä satula tuntuu suht hyvältä ja pehmeältä, joten päätin jo siinä vaiheessa ostaa satulan. Halusin kuitenkin lyhyemmät ja paksummat paneelit satulaan, joten Anni ehdotti että kun hän saa ne paksummat niin voidaan myöhemmin vaihtaa ne. Satula jäi siis samantien meille, sori vaan jos joku muukin oli halunnut sitä kokeilla...

Tiistaina sitten köröttelin töiden jälkeen tallille juuri pestyn lampaankarvan kanssa, tarkoituksena oli lähteä kokeilemaan satulaa. Tuulikki oli myös lähdössä Töggurilla ratsastamaan käyntilenkin, joten pääsin mukavasti peesiin. Ensin piti miettiä että mites tuo lampaankarva kiinnittyy satulaan, sitten piti miettiä kuinka kireälle satulavyö laitetaan. Rungottoman kanssa olen tehnyt niin, että kiristän jonkin verran, sitten hetken kuluttua lisää ja vielä matkallakin tarkistan vyön. Ja yleensä se on ollut aina suhteellisen löysällä (no ku se kerta ei keiku Mörrin selässä!).

Sitten kipusin jakkaralta selkään ja namipalan jälkeen lähdimme Töggurin perään. Samantien tajusin että satula keikkuu, joten Tuulikki pysäytti Töggurin ja mä yritin kiivetä alas. No kas, se ei ollutkaan ihan niin helppoa. Mörri oli vetänyt päänsä alas syömään, joten en saanut sen harjasta tukea. En viitsinyt kiskoa sen päätä ylöskään kun pitää mun päästä sieltä alas oli sen pää missä asennossa tahansa. Toisaalta nyt kun etukaarta ei ollut, oli helpompi nostaa oikea jalka Mörrin niskan yli ja liukua toiselta puolelta alas. Phuuh, en olekaan pitkiin aikoihin tuota tehnyt kun mua aina hirvittää se että satula kippaa jommalle kummalle puolelle!

 Pääsin ihan hyvin kuitenkin alas ja kiristin satulavyötä. Sitten hain jakkaran lähemmäksi ja kiipesin takaisin selkään. Matka jatkui namin jälkeen, ja nyt tosiaan olin tyytyväinen, että Mörri osaa odottaa namiansa kiltisti. Hassua että uusi satula vaikuttaa näin paljon! Lähdimme pellolle päin ja Mörri meni varsin reippaasti. Meni ihan hyvin, kunnes herra huomasi mitä ihanimman ruohotuppaan. Pää meni alas ja hyvä etten tullut niskan yli alas. Jahas, vai niin, tää oli nyt eka kerta kun mietin niitä polvitukia satulaan! Etukaarta kun ei ollut, niin jotain tähän tarvitsee tueksi. Ja kauhukahva mun täytyy siirtää Tuulikin issikkasatulasta takaisin omaani...

Jatkoimme pellon reunaa ja aina välillä jouduin komentamaan oikein kunnolla Mörriä, sillä oli kovan hinku vihreälle! Aargh! Loppujen lopuksi menimme pienellä töltillä pellolta tielle, kun ei muuten poika meinannut saada turpaa irti heinikosta. Tiellä menimme reippaasti kävelevän Töggurin jäljissä. Ei ollut Tuulikillakaan helppoa, sekin oli välillä peppu korkeimpana kohtana, kun Töksy näki herkullisen heinän. Nää meidän pojat...

Yhdessä kohtaa takaisin tullessa otimme hieman tölttiä, mutta Töggurin ollessa nopealla vaihteella siinä kohtaa, Mörri oli aikeissa vaihtaa laukalle. Muutama askel laukkaa tulikin, mutta oli laitettava liinat kiinni. Ei nyt ihan paahdeta kun satulakaan ei ole muokkautunut ja se luultavasti on aivan liian löysällä. Mörri kuunteli kyllä ja pääsimme kunnialla takaisin tielle.

Viimeisen tienpätkän talutin Mörriä ja tuumailin että kyllä mun täytyy katsoa pidemmät jalustinhihnat. Nilkat oli kipeinä liian lyhykäisistä hihnoista, mutta onneksi kaapissa on vanhat jalustinhihnat vielä tallessa. Tallilla annoin Mörrille ruuan ja kaivelin sitten rompevarastostani vanhat jalustinhihnat esille. Samalla löytyi rungottoman satulan irroitettavat polvituet, jotka tarttui mukavasti tarralla uuden satulan siiven alle. Jalustimet saivat pidemmät hihnat ja lyhyemmät laitoin takaisin vanhaan satulaan kiinni. Vanhaa satulaa käytän varmasti vielä jatkossakin pitkillä reissuilla, joten tarvii vain vaihtaa jalustimet satulasta toiseen. Uudessa satulassa oli avoin lenkki jalustinhihnoille, sekin oli mulle uutta.

 Ihan hyvä mielikuva jäi tuosta satulasta ja kunhan saamme paksummat ja lyhyemmät paneelit käyttöön ja satula muokkautuu, niin luulen että meillä on vallan mainio penkki käytössä! :)