Laiduntyöskentelyä

Päätin tehdä harjoituksia kentällä Mörrin kanssa, koska oli aika kuuma oikeastaan tehdä yhtään mitään. Mörrille on nimittäin kasvamassa komea talviturkki ja se rajoittaa aikalailla poitsun toimintaa. Mun piti klipata sille harjan alle viilentävä 5x25cm raita, tehdä taas alikessun natsat lapoihin ja leikellä ryntäistä rintakarvoja vähemmälle. Raukka parka, melkein 25 astetta ja täysi turkki päällä!

Kasasin kottikärryihin harjapakin, Mörrin satulan, suitset, raipat ja valmiiksi annostellun ruokavadin. Lähdin roudaamaan kottareita laitumelle, ei jaksa edes hakea poikaa sieltä kun sekin jo lämmittää liikaa. Ruokavadin jätin tottakai aidan ulkopuolelle, mutta muut sai näppärästi portin viereen. Vein varmuudeksi ajoraipan toisen portin viereen pystyyn, jos tarvitsisimme omalle raipalle loistavasti siedättyneen Mörrin kanssa hieman lisää neuvotteluvaraa.

Mörri oli utelias ja tuli pikkuhiljaa lähemmäksi, joten kaivoin harjapakista piikkisuan, harjan ja kaviokoukun. Mörri seisoskeli kauniisti paikoillaan, kun harjasin hänet, setvin harjan ja otsatukan, sekä puhdistin kaviot. Sitten hain harjapakista silikonisia kumilenksuja ja tein Mörrille harjaan rivin poninhäntiä. Mörri tuntui tykkäävän, kun ilmavirta viilensi mukavasti harjan alta paljastunutta klipattua raitaa.

Siinä vaiheessa yritin ottaa siististä pojasta kuvia, mutta kun Mörri näki kameran, se tuli oitis lähemmäksi ja yritti silmä kameran linssissä poseerata namin arvoisesti. Sen jälkeen se suuntasi uteliaisuuttaan tyydyttämään Tuulikin kauniin vihreille kottikärryille, jolloin suljin pikaisesti harjapakin, tai kaikki tavarat olisivat levällään siellä ja täällä. Lykkäsin ratsulleni satulan selkään samalla kun se onnellisena söi vähäsokerista heinää kottareista. Huvitti, tuo heinä ei normaalisti kelpaa Mörrille, mutta nyt sen on OLTAVA hyvää, kun se oli piilotettuna satulan ja harjapakin alle ja hän sen sieltä löysi! Kuolaimettomatkin sain hevoselleni päähän ja vasta sitten se alkoi tajuamaan, että hänellä on varusteet päällä.

Siirsin Mörrin jakkaran viereen ja kipusin siitä selkään. Mörrin korvat olivat lurpallaan, poika oli vähän epätietoinen mun aikomuksista. Me ollaan aiemminkin yritetty työskennellä laitumella, mikä ei todellakaan ole ollut helppoa. Nyt kokeilisimme sitten radalla niitä samoja kohtia, mitä ollaan juostu irrallaan.

Suuntasin kulun ensin radan keskikäytävälle ja Mörri meni hyvin varovaisesti ja mua kuunnellen. Kujan loputtua käänsin Mörrin oikealle, että pääsisimme maaapuomeja ylittämään. Sekin meni vallan mainiosti ja käänsi puomien loputtua Mörrin takaisin keskikujalle. Mörrin kääntäminen oli vaikeampaa, mutta menimme kuitenkin sinne minne pitikin. Ja kun olimme tulleet kujan päähän Mörri yritti kääntyä uudelleen puomeille. Me kuitenkin käännyimme vasemmalle, jossa oli vuorossa pujottelu pystykeppirivistön välitse. No se tuottikin jo ongelmia. Mörri oli kuin ratakisko, sen jäykempää hevosta sai hakea! Sitä oli melkein mahdotonta kääntää pujotteluun, kun se ei kertakaikkiaan suostunut moiseen. Hirvittävällä työllä sain pujottelun läpi ja olin aivan hiestä märkä. Mutta kun olimme siitä päässeet, kehuin Mörriä kuin suurestakin urotyöstä ja annoin selästä käsin namipalkinnon, olihan tää selkeä parannus aiempiin kertoihin.

Sitten otimme uudestaan saman lenkin, ensin suora, sitten maapuomit, suora ja pujottelu. Pujottelun kohdalla jouduin tekemään entistä enemmän töitä, Mörri ei suostunut taipumaan ei sitten milliäkään! Suoritimme sen kuitenkin ja kehuin taas hurjana ja annoin namipalkinnon.

Tuli mieleen, että tässä vaiheessa voitaisiin mennä jossain muuallakin ja ohjasin Mörri kauemmas laitumelle. Mulla oli tavoitteena mennä tien puoleiseen nurkkaan ja tulla sieltä laukalla ylös portille, se on sellainen suunta mihin olin kuvitellut Mörrin halukkaasti tulevan. Sitä se oli jo Tuulikkikin sanonut, että Töggur tykkää pinkoa sitä puolta ylös ja siellä ei ole kuoppia alla. Mörri kuitenkin kampesi vasemmalle ja minä väänsin oikealle ja sain tosiaan taas työskennellä. Poika ei ollut ollenkaan yhteistyöhaluinen, tai oikeammin se ei ymmärtänyt miksi me ratsastetaan yleensä ollenkaan laitumella!

Joka tapauksessa pääsin ratsuni kanssa siihen kohtaan mihin halusin, käänsin nenän ylämäkeen kohti porttia ja otin harjasta kiinni. Mörri riemastui, tänhän ymmärtää! Se ponkaisi suorilta jaloilta laukka-askelille, otti kolme laukka-askelta pää alhaalla aivan innoissaan, mutta siirtyi sitten raville. Ravi oli ihan hyvä, koska kuuma oli kuitenkin, oli viilennysraitoja tai ei. Ylös portille päästyämme palkitsin taas hevoseni ja päätin nyt hieman tohkeissaan olevan Mörrin kanssa kokeilla uudestaan puomeja ja pujottelua.

Nyt menimme suoraan puomeille ja se meni varsin mallikkaasti. Sieltä en kääntynytkään kujalle, vaan siirryimme pujotteluun. Varauduin taas hurjaan vääntöön, mutta kuinkas kävikään! Mörri kiemurteli pujottelussa tolppien ympäri kuin käärme, ei paljoa tarvinnut ohjaa, pääasiassa painolla ja pohkeilla menimme! Olin aivan haltioissani, tätähän Mörri tekee metsässäkin aivan luontaisesti, taipuu kauniisti rungostaan ja liikkuu sulavasti puiden ympäri. Nyt se teki saman tolppien välitse ja meikä jo puolivälissä hihitteli onnesta! Pääsimme pujotteluradan loppuun asti upeasti ja mä olin NIIN tyytyväinen heposeeni, että oli pakko tulla alas selästä kehumaan ja antamaan namia, kun oli NIIN hieno poika! Ai että mulla oli leveä hymy ja nauroin ihan ääneen, Mörri katseli vienosti kuinka Täti melkein leijui onnesta.

Siirryin Mörrinkäisen vierestä agility-lavan taakse ja ajattelin katsoa miten poika siihen suhtautuu. Herra mietti aikansa, puhahti ja siirsi sitten hyvin tarkoituksenmukaisesti ensin toisen ja sitten toisen etusensa alustalle ja katsoi mua intensiivisesti. Kehuja sateli lisää, samaten namia, tää on ollut ihan mielettömän hieno kokemus!

Otin samantien varusteet pois ja Mörri hyvin itseensä tyytyväisen näköisenä natusteli laitumen ruohoa. Mä keräsin varusteita kottikärryyn ja hymyilin, että oli hyvä fiilis! Ja miten jokin pieni asia muuttaa Mörrin käytöksen totaalisesti ja yhtäkkiä se taipuu ja on notkea ja ihana ja kuuntelee, kun edellisellä kerralla sitä on yhtä vaikea kääntää kuin radalla kulkevaa junavaunua. Pitänee kokeilla uudestaan näitä laitumella tehtäviä juttuja, ettei vaan vanhaherra-Mörristä pian sukeutuisi kouluratsu! :D