Jostain syystä on ollut pari viikkoa lievää lämmön nousua, mistä ei oikein päästy selville, että mistä moinen johtuu. Mörri sai siten pikkaisen kevätlomaa ja mun ikävä oli suuri. Ihan kamalaa kun ei päässyt ratsaille! Kävin kyllä katsomassa poikaa ja tuntui että silläkin oli hieman ikävä, koska se tuli jopa vastaan mua. Sitähän Hänen Korkeutensa ei todellakaan normaalisti tee, jos ihminen haluaa hänen kanssaan tehdä jotain, niin ihminen on hyvä vaan ja hakee hänet sieltä tarhasta.
Tuossa viime viikolla kun ajoin tallille, näin kun Mörri käveli kauimmaisesta nurkasta kiireellä tarhan puoliväliin. Ja oli sitten todella närkästynyt kun en tullutkaan hakemaan häntä, vaan hän joutui kävelemään ihan itse portille namin saadakseen. Aargh, tätä elämän kurjuutta...
Lauantaina sitten olimme sopineet että testaamme Töggurille sen uusia popoja. Koska suuntasimme puomille päin, ajattelin ettei jaksa laittaa satulaa, vaan mennään huovalla ja ratsastusvyöllä. Mörri tykkäsi moisesta ja päristeli kun lähdimme liikkeelle.
Töggur käveli oikein hyvin tossuillansa, mutta kyseinen suunta ei vain ollut oikein hänen mieleensä. Hidas vauhti ei haitannut ollenkaan, johan tässä on talvi paahdettu hullun vauhdilla ja eikä tuo mun kuntokaan nyt varmaan niin hyvä ollut kahden viikon lämpöilyn jälkeen. Kysyin kuitenkin että pitäiskö niillä tossuilla kokeilla hieman tölttiä, johon Tuulikki sanoi että mennään vaan tuossa puomin jälkeen.
Siinä olikin kiva mennä, tie oli kuivanut ja hyvässä kunnossa. Töggur lähti töltille ja Mörri perään, myöskin töltillä. Sitten Mörri vaihtoi passille kun vauhtia alkoi tulla lisää ja mä pidin tiukasti ratsastusvyöstä kiinni. Aika tasaista sekin oli, noin passiksi, mutta kun se poika meni vaihtamaan laukalle, joka tietenkin passista nostettuna oli ristilaukkaa! Yritin saada annettua jotain apuja vaihtaakseni mihin tahansa muuhun askellajiin, mutta keikutti sen verran paljon että päätin vain pitää kiinni. Onneksi Töggur jo hidasti ja Mörri vaihtoi raville, aah, tasaista menoa!
Tuulikki sanoi että hihkaise vain jos tulee ongelmia, niin hän hidastaa, mutta sanoin kyllä pärjääväni kun vain muistan pistää pojan raville ja siitä sitten laukalle. Hetken kuluttua lähdimme uudestaan töltille ja kuvittelin pystyväni pitämään Mörrin töltissä. No ei, se vaihtoi passille tai olisko ollut posaria, ja siitä uudestaan ristilaukalle. Tää oli keikuttavampaa kuin edellinen, taisi olla vasenta ristilaukkaa. Siitä sain kuitenkin pyydettyä raville, nyt kun muistin heti alussa pyytää. Siitä nostimme uudestaan laukan ja nyt se oli kunnon myötälaukkaa, ihanaa!
Mulla alkoi olo "lämmetä" ja Mörrikin oli selkeästi innoissaan, oli kiva päästä liikkeelle! Yhdessä kohtaa Töggur pysähtyi ja oli sitä mieltä että nyt voidaan kääntyä takaisin, tai ainakin hän on ansainnut namin tästä hyvästä. Tuulikki ei moiseen suostunut ollenkaan, vaan lähti tomerasti meidän perään. Mörri nimittäin oli selkeästi puskemassa kesälaidunten suuntaan ja tohkeissaan meni keulilla pitkillä askelilla. Hymyilytti, se aina välillä ottaa johdon käsiinsä kun sen mielestä joku käyttäytyy kehnosti.
Sain jopa Mörrin töltillekin ja siitäkös Töggur suivaantui, sen ego ei ilmeisesti kestänyt että Mörri menee keulilla. Töggur pyyhälsi kauniisti töltillä ohitse ja yhtä kauniisti Mörri antoi pomon mennä, onneksi Mörrillä ei tuota kisaviettiä ole yhtään sen enempää kuin mullakaan! :D
Kävimme Antiaalla asti ja tarkistimme tilanteen, taisi olla kaikki mukavasti kuivunutta kun ei ole satanutkaan viime aikoina kuin harvakseltaan. Tuulikki käänsi Töggurin takaisin kotia kohti, mutta Mörri taas jymähti. Ei kun hän olisi halunnut mennä kesälaitumille! Annoin pohkeita, naksuttelin, maiskuttelin ja suhistelin, mutta herra seisoi kuin tatti paikoillaan. Töggur odotti kauempana ja mä yritin houkutella Mörriä takaisin tallille. Siinä menikin sitten aikaa, yritin katkoa lähikuusesta oksaakin mutta sain vain pikkurillin mittaisen kerpun. Huitelin sillä Mörriä takalistoon ja edelleen naksuttelin ja maiskuttelin ja annoin pohkeita. Mörri käänsi päätään HYVIN hitaasti, vilkaisi mun miniraippaa, ja katsoi mua NIIN säälivästi, tuollako sä häntä yrität komentaa?!? Yritykseni oli ilmeisesti niin hävettävän kehno, että Mörri käänsi päänsä pois, tuhahti, ja lähti sitten lompostelemaan Töggurin perään.
Tuli mieleen, että ei meillä tosiaan ole mitään "johtaja"-juttuja. Me taidamme olla enemmänkin kaveruksia, olkoonkin että viime kädessä vastuu on aina ja joka tapauksessa minulla. Mutta en silti koe olevani johtaja, vaan menemme sinne, minne jompi kumpi ehdottaa. Siis jos olemme kaksistaan liikkeellä. Usein Mörri ehdottaa, että käydäänkö katsomassa tuo polku, missä ei olla oltu ja jos mulla ei ole mitään sen tähdellisempää, niin sitten käydään tutkimassa uusia paikkoja. Itseasiassa pidän siitä, että hevonenkin ilmaisee itseään ja ehdottaa vauhtia/suuntaa, sillä on omia mielipiteitä ja myös kanttia puolustaa niitä. Ja kuten olen ystävilleni kertonut, ruunatulla Mörrillä on enemmän munaa kuin useimmilla ihmisillä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Mörri käyttäisi tilannetta hyväkseen, vaan että hän toimii kuten ystävät, kompromisseja kanssani tehden.
Takaisin tullessa Antiaalta tuleva tie oli aika haipakkaa, tämäkin täti alkoi innostua vauhdista! Oli niin pitkä aika kun viimeeksi olin kyydissä, että oli mahtavaa irrotella! Hevosille meno oli raskaampaa, Mörri ravasi hitaasti ja se vaatii hieman enemmän herralta lihaksia kuin rempseä normivauhti. Kehuin Mörriä, se vaihtoi epätasaisessa kohdassa töltille ja siitä takaisin raville ja mulla olikin fiilikset korkealla. Mörri vastasi tunteeseen ja liikkui niska kaarella, mutta edelleen sitä pientä ravia, missä mun on tosi helppo pysyä kyydissä. Että mä tykkään tuon hevosen ravista!
Puomin jälkeen oli vuorossa käyntiä ja puolivälissä hiekkatietä Mörri vinkkasi mulle, että voisit tulla sieltä selästä alas. Hyvää teki kävely mullekin ja oli varsin leppoisa tunne tassutella tuon itsepäisen, mutta yllätävän herkän heposen rinnalla. Oma hevonen on ihaninta mitä tiedän ja tämä kukkahattutäteily on niin minua. Ja kummallista kyllä, Mörrikin tuntuu arvostavan meidän yhteisiä juttuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti