Eilen lähdin hakemaan hevostani metsätarhasta ja juttelin ensin Kellyn kanssa. Pikkuinen antaa mun jo rapsuttaa oikein hyvin ja musta tuntuu että me ollaan kavereita. Sitten etsin Mörriä katseellani, hetken kuluttua alkoi väkisinkin huvittaa.
Mörri oli maastoutunut puun taakse, kurkki sieltä varovasti että huomaakohan tuo Täti häntä kun hän on täällä puun takana... No melkolailla huomaan kun koko takalisto paistaa toiselta puolen! :D
Toin Mörrin metsästä pois ja laitoin kiinni tallin ulkoseinässä olevaan renkaaseen. Hain harjan ja kaviokoukun ja aloitin harjauksen. Hetken kuluttua huomasin päristeleväni kun olin niin kovin tyytyväinen puhtaan pörheään heposeeni. Mörri käänsi päätään ja katseli, sitä vissiin nauratti!
Tuulikki toi Töggurin myös harjaukseen ja hain Mörrille satulan. Sen jälkeen aloin sovittamaan uutta heijastinloimea satulan päälle. Laitoin satulalle tehdyn reiän kohdilleen ja kiinnitin loimen nauhoilla satulan taakse. Häntäkappale oli hyvä ja pituus muutenkin, etuosakin sujahti paikoilleen mukavasti. Etuhihnat solmin Mörrin kaulan alle ja sitten ihastelin lopputulosta:
Aika hyvä! Suuret kiitokset kuuluu äidilleni, joka ompeli ja väkersi ja mietti, ja ihan ilman hevosta keittiössä mallina! ;-)
Heijastinhanskat vielä käsiin (Motonetistä alle 3,-), kipuaminen selkään ja menoksi! Tuulikki lähti Töggurin kanssa edellä ja Mörri innolla perässä. Mörri oli hetken hämmennyksissään, kun emme menneetkään tielle, vaan suuntasimme nurmikon läpi peltoa kohti. Pellolle päästyämme Mörrin pää alkoi kääntyilemään, se katseli, nuuski ja päristeli uusia tuoksuja ja näkyjä ja meni reippaasti Töggurin perässä.
Ihastelin peltoaukeaa ja hymyilin, mukavaa kun pääsee tällaista reittiä suoraan pihalta! Pellon jälkeen tulimme hiekkatielle, jonka Tuulikki kertoi olevan hyvin rauhallinen ja jolle Tuulikki oli kysynyt ratsastusluvan. Oli mukavaa kävellä kaikessa rauhassa, Mörrin ollessa melkoisen täpinöissään näkemistään maisemista. Pää kääntyili edelleen, pojalla taisi olla hauskaa!
Tien lopusta lähti polku, jota kävimme tutkimassa. Ympäri sieltä ei päässyt, koska maasto on osittain suopohjaa ja näillä sademäärillä erittäin pehmeää ja märkää. Tulimme samoja jälkiä takaisin ja juuri ennen tietä Tuulikki ehdotti hieman ravia. Juu sopii mulle!
Töggur lähti raville ja Mörri innostui. Se vetäsi päänsä alas, ponkaisi itsensä eteenpäin kaikilla jaloilla yhtäaikaa, laskeutui kaikille neljälle jalalle ja ponkaisi uudestaan! Wuhuu! Mä purskahdin nauramaan, Mörri oli kuin hyppyantilooppi! Että se osaa olla koominen hevonen! Onneksi kuitenkin se tajusi siirtyä päristellen raville, koska tuollainen pomppiminen oli hankalaa selässä pysymisen kannalta. Hyvä että oli satula! :D
Tuulikki kertoi eräästä kohdasta lähtevän polun, jonka varrella on tulistelupaikka, jolloin mun aivot automaattisesti laski ajan kulkua ja eväitä ja pitäskö ottaa satulalaukut jne. Uusi ravipätkä sai eväsretken haihtumaan päästäni, Mörri oli taas menopäällä, tosin hyppyantilooppia hänestä ei tällä kertaa tullut.
Käännyimme jossain vaiheessa pois tieltä metsäautotielle ja tuli mieleen, että voi miksi täällä ei ole lunta! Siinä on nimittäin aivan ihana pieni laukkapätkä, kunhan saadaan pikkaisen lunta kavioiden alle. Muutenkin reitti oli kiva, paljon katseltavaa, vaihteleva mäkinen maasto ja metsää ympärillä, ihanaa!
Pian jo hoksasinkin mistä kautta olimme tulossa takaisin tallille, ai kun olikin kiva reitti! Jossain vaiheessa myös Mörri hoksasi että hetkinen, tallihan on tuolla. Se katseli tallille päin, nuuski sieltä tulevia hajuja ja yritti ehdottaa oikaisua pellon poikki. Kyllä me taidetaan mennä ihan tietä pitkin, pellon reuna on aivan eri asia kuin oikaisu koko pellon poikki!
Tulin alas selästä jo ennen tien risteystä ja Mörri tassutteli perässäni kiinnostuneena. Täältäkö mennään, mistä kautta pääsee? Pörh, pörh, pörh, herrasmies jutteli kohteliaana takanani. Pian olimmekin jo tallilla ja katselin tarkemmin Mörrin heijastinloimea. Hmm, se tarvitsee taakse keskisaumaan tukikangaskaitaleen ja etuhihnat pitää nostaa mun etusormen verran ylemmäksi. Muuten se onkin täydellinen!
Mörri sai vielä ison kasan ruokaa, omenoitakin oli ruokalistalla. Tyytyväisen oloinen polle pääsi lounaan jälkeen takaisin tarhaan, jossa se ensimmäisenä menikin piehtaroimaan. Ja tietenkin siihen hiekkakasan viereen niin, että kun herra kierähti ympäri, se pystyi ponkaisemaan kasasta vauhtia päästäkseen takaisin ympäri oikealle kyljelleen. Tuntui varmaan hyvältä piehtaroida ihanassa pehmeässä hiekassa! Olen tosi tyytyväinen paikkaan ja siihen, että Mörri on iloinen, puhdas ja kekseliäs hevonen! Mun hyppyantilooppi... Heh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti