Olin jo jonkin aikaa miettinyt uutta tallia Mörrille. Nuuksio kun on sekä Mörrin että mun suosikkipaikka, niin otin yhteyttä Tuulikkiin. Hänellähän on Töggur-issikka ja Kelly-poni Nuuksion laitamilla ja Töggur on ollut pariin kertaan meidän mukana retkelläkin. Tuulikki on mukava ja niin myös Töggur-herra. Kuulemma kyseinen issikka on tiukka pomo, kuten nimikin jo kertoo! (Töggur = sisukas)
Kelly-poni oli ensitapaamisestamme lähtien suosikki. Tämä pikkuruinen minishettis, jonka säkäkorkeus on 86cm, taisi ryövätä ison osan sydäntäni "hirnunnallaan"! Hurja määrä otsatukkaa ja harjaa sai pienen rautiaan poniinin näyttämään lumoavalta, varsinkin kun otsatukka ja osa harjaakin oli letitetty pois tieltä :)
Kesällä kävimme Mörrin kanssa ensimmäistä kertaa Tuulikin luona ja sain silloin kierroksen tiluksilla. Katsoin jo silloin, että tallissa oli kolme karsinaa, mutta vain kaksi heppaa. Tallissa vieraillessamme Mörri jäi pihalle seisomaan, katseli sieltä tallille, eikä ollut siirtänyt jalkaansakaan, kunnes tulimme takaisin pihalle. Hassu poika, olisihan se voinut tulla mukaankin kun kerta irti oli!
Eilen olin sitten tutustumassa tarkemmin talliin, tarhoihin ja ihmisiin. Pikkupakkasessa ajelin Vihtiin ja ihastelin matkalla näkyviä maisemia, jotka edellisenä päivänä satanut lumi oli sokeroinut kuuraiseksi. Talvi on tulossa, Mörrin ja mun mielestä paras vuodenaika!
Tallille päästyäni sain komean vastaanoton, kolme iloista hauvelia ryntäsi katsomaan kuka tuli! Hyvänen aika kun olikin ystävällisiä koiruleita, Penni heti etunenässä kirmasi rapsuteltavaksi häntä viuhtoen. Myös Taika ja Tiuku pääsivät moikkaamaan ja sitten oltiinkin jo kaikki kavereita!
Kävimme katsomassa metsätarhaa, missä otin parit kuvat Töggurista ja Kellystä. Lähdimme hakemaan heinää ja Tuulikin mies Kari esitteli lämmitettävän juoma-astian. Oli hienosti laitettu, johdotkin oli suojattu hienosti muoviputkella, ettei niitä vain pääsisi järsimään. Tuulikki jakoi heinät useampaan kasaan ja hevoset tulivat innolla natustelemaan hyvää heinää.
Jätimme hevoset syömään ja lähdimme katsomaan tallia. Tuulikki näytti mulle Mörrin karsinan ja kävin sisällä kurkkaamassa siellä olevan vesiastian. Mietin, että Mörri tarvii varmaan uuden ruoka-astiankin, se kun aina paukuttaa tyhjää vatia maahan ilmoittaen ruokakipponsa olevan hämmentävän tyhjä ja viittiiskö Täti MITENKÄÄN laittaa sinne täytettä pienelle laihalle ponille, kiitos!
Mörri tulee muuten varmasti olemaan hieman ihmeissään uudesta ruokinta-aikataulusta, sitä tulee pienemmissä erissä mutta useammin. Luulen sen ensin yrittävän syödä kuin heikkopäinen niitä heiniä ja luultavasti se vetäsee kaikki metsätarhan kuusentaimet kitusiinsa, ennenkuin se hoksaa saavansa ruokaa neljä kertaa päivässä. Jos siis joku tarvitsee kuusitaimikkoonsa perkaajaa, voisin vuokrata Mörriä, vink vink!
Tuulikki näytti myös kaapin, mihin saan Mörriäisen tavarat. Wuhuu! Koko kaappi meille! Mä saan sinne kengät, saappaat ja muutakin, mitä olen aina joutunut roudaa edestakas autolla, saan jätettyä vaikka ratsastushousutkin sinne kaiken muun romppeen lisäksi. Niin ja Mörrin loimet ja riimut ja kaikki.
Kävimme kurkkaamassa autotalliin, mistä saisin haettua lämmintä vettä Mörrin jalkojen pesua varten. Kuinka ihanaa, lämmintä vettä! Viimeeksi tänään setvitin Mörrin häntää jäätyneistä mudista, hännän alaosa oli mennyt suorastaan rastoille.
Autotallin jälkeen oli vuorossa kahvit ja mustikkapiirakka, mun lempparia! Juttelimme hevosista ja Tuulikin entisistä vuokralaisista ja katselin niiden kuviakin sen mitä koirien rapsutukselta kerkesin. Kyllä niiltä koirilta saikin lämpimän vastaanoton! Niin ihania lussukoita, ne huomasivat heti että mä olen se heikoin lenkki ja mua vasten saa hyppiä ja multa saa häpeämättä kerjätä rapsutuksia ja huomiota :D
Odotan innolla uuteen talliin siirtoa, maastot ovat ympäri vuoden Nuuksion ihanat maastot ja koska mä olen "sosiaalinen erakko", tulen varmasti pikkutallilla toimeen. Ja pääasia on, että Mörri viihtyy, se rakastuu aivan varmasti mukavaan metsätarhaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti