Harjoituksia

Kyselin ratsastavilta kavereiltani hieman neuvoja Mörrin kuuliaisuushrjoituksia varten ja sainkin mukavasti vinkkejä. Tämä talvi on ollut melkoisen hurja vauhdin suhteen ja olen saanut käyttää kaikki osaamani temput hillitäkseni Mörrin menohaluja. Siis sehän on hyvä, että liikunta maistuu ja poika on loistokunnossa, mutta kun Tätin pää ei kestä vauhtia! Ihmiset vain kyselevät, että mitä ihmettä sä syötät tuolle hevoselle, kun se noin paahtaa täynnä energiaa ja on virkeänä ja juoksemassa kuin pieni salama. No kuulkaas, se syö heinää. Heinää, heinää, heinää. Ja puoli annosta kivennäisiä päivässä. Jokunen leipäpala tai pari porkkanaa löytää myös tiensä Mörrin massuun, mutta siinä se sitten onkin. Lenkkipäivinä annan sille palkinnoksi desin pari mysliä, mutta ei se määrä kuumenna Mörriä.

Ja sehän on noin muuten rauhallinen kuin mikäkin, eikä kuumu seisomisesta, mutta antaas olla kun laukkamäki on edessä! Siinä sitten roikutaan ohjissa ja toivotaan parasta. Oikeastaan roikun harjassa ja satulan etukaaressa ja toivon parasta... Pari kertaa on tullut tarkastettua satulan ompeleet, kun lenkillä on ollut aivan tajuton laukalle lähtö. Mörri ponkaisee suorilta jaloiltaan suoraan kiitolaukkaan ja lisää ylämäkeen vauhtia niin, että mä vaan painaudun satulan takakaarta vasten ennenkuin meno tasoittuu. G-voimat ovat jyllänneet tän talven lähdöissä, pollen kanssa voisi kokeilla laukkakisoja! :D

Nyt olemme hakeneet kuitenkin sitä kuuliaisuutta, siis että ei tartte lähteä liikkeelle kuin singosta. Olen käynyt tekemässä harjoituksia Mörrin kanssa hiljaisella tiellä, missä Mörri tykkää muutenkin mennä. Se jo itse kääntyy samaiselle tielle ja odottaa tohkeissaan pyyntöä pysähtyä. Sitten pyydän peruuttamaan ja kolmen hyvän askeleen jälkeen saa lähteä raville. Ja Mörri ravaa! Sitten uusi pysäytys-peruutus-ravi yhdistelmä ja uudestaan ja aina välillä palkitsen hyvästä työstä. Tieltä joutuu kääntymään takaisin, mutta se ei meitä haittaa, tulemme samalla harjoituksella takaisinkin ja otamme ehkä jopa hieman tölttiä.

Kerran kokeilin peruuttaa alamäkeen, valitsin ensin huolella sopivan kohdan. En nimittäin halunnut, että Mörrin jalat lipsuisivat ja se saisi jotain traumoja meidän namiharjoituksista. Hyvin sekin meni ja seuraavalla kerralla kokeillaan peruuttaa ylämäkeen, jos vain sopiva kohta löytyy.

Harjoituksista on seurannut taas paljon mielenkiintoista, joista yksi on se, että Mörri pyytää mut nykyään itse tallitiellä juoksemaan kanssaan, sehän kulkee siinä yleensä irrallaan. No sehän sopii Tätille, yhdessä juokseminen parantaa meidän välistä luottamusta ja Mörri tietää mihin asti jaksan juosta. Yksi päivä kun menomatkalla talutin Mörriä, se pyysi kolme kertaa mua juoksemaan kanssaan sellaisissa kohdissa, missä se muutenkin on tykännyt ravailla. Oli mahtava tunne, kun heppa kyselee, että eikö juostaisi hieman, jookos? Takaisin tulin selässä ja sain taas toppuutella poikaa ylämäissä, ei niitä kaikkia tarvitsisi laukata :)

Toisaalta en raatsisi millään rajoittaa Mörrin intoa, mutta se täytyisi kanavoida jotenkin toisin. Töggurin perässä homma onkin jo vaikeampaa, Mörri on niin tohkeissaan menossa ettei edes kivireki perässä hidastaisi meidän poikaa! Jollain muulla hevosella mua varmaan hirvittäisi tuo meno, mutta Mörri on niin hauska ollessaan korvat tötteröllä. Hieman mun pitäisi ottaa enemmän "ohjia käsiini", tiedän, mutta onhan meillä aikaa!

Huomenna olisi taasen Mörryköintiä tiedossa ja odotan jo innolla mitä mun hassu ratsu keksii, jokainen päivä kun on erilainen! :)