Leidi on leidi ratsaillakin, joten vaaleanpunaiset vermeet vaan päälle ja kylille! Mörrikin oli utelias moisen kypärän suhteen, se nuuski, haisteli ja palautti mut sitten maan pinnalle kiskomalla lierin silmille :)
Tuulikki ja Töggur oli meidän mukana tänään ja nyt meno oli hieman rauhallisempaa. Pakkasta olikin vain pari astetta ja aurinko helotti iloisesti. Mennessä Tuulikki hallitsi Töggurin tosi hyvin ja kun sopivaan paikkaan tulimme, menimme laukkaa varsin rentona ja hallitusti. Tää oli mukavaa vaihtelua, pari viime kuukautta kun ollaan posotettu järkyttävää vauhtia. Ja laukkapätkä oli pitkä!
Takaisin tullessa tunsin istuvani ruutitynnyrin päällä, kun olimme tulossa sen jyrkimmän laukkamäen alkuun. Mörri kasasi itsensä ja minä otin ohjia käsiin ja komensin menemään alamäkeen varovasti. Mörri tarkkaili Tögguria silmä tarkkana, hän lähtee sillä sadasosa sekunnilla kuin pomokin! Olimme jo sopineet, että käynnissä mennään se ylämäki, mutta Mörri jaksoi toivoa. Töggurin vaihtaessa oikeaan reunaan, Mörri oikein nytkähti, nytkö mennään? Hillitön fiilis kun tuntee hevosen tosi koottuna ja jännittyneenä allaan!
Hetken kuluttua Mörri kuitenkin tajui ettei tässä mennä laukalla ollenkaan ja nuupahti raukka täysin. Masentunut Mörri raahusti ylämäkeen ja pysähteli, hän olis NIIN halunnut laukata! Pääkin roikkui herralla kun jatkoimme matkaa Töggurin perään.
Mäen päällä katselin ratsuani, poikahan oli aivan hikinen! Tulin alas selästä ja kävelin Mörrin kanssa, edessä ei kuitenkaan ollut ihan heti uutta reippaampaa pätkää. Mörrin hengityskin tasaantui ja se tuntui piristyvän myös masennuksestaan.
Kipusin takaisin selkään ja otimme hieman ravia, jonka Mörri vaihtoi Töksyn perässä laukalle. Meno oli rauhallista, mutta intoa oli silti. Etelälahdessa tulin alas selästä, kävelisin loppumatkan tallille. Reippaasti Mörri kyllä kävelikin, ei se varsinaisesti väsynyt ollut, vaan kuumissaan. Mitenhän sille saisi vesisangon jonnekin matkan varrelle? ;-)
Tallitiellä vaihteeksi emme juosseet ja Mörri sai mun seuraamisesta ja kuuntelemisesta namin. Se itseasiassa kuunteli tosi hyvin koko tämän reissun, joten olettaisin meidän kuuliaisuusharjoitusten auttaneen. :)
Sanoinkin Tuulikille että me ollaan Mörrin kanssa tosi onnellisia tällä tallilla, ollaan kumpikin viihdytty ja Mörrillä on hurjasti virtaa. Ruokintasysteemi sopii Mörrille ja se tykkää olla karsinassa yötä. Se laukkoo pitkin metsätarhaa, laukkoo pitkin peltotarhaa ja nuokkuu onnellisena auringossa. Niin ja luovuttaa järkyttävää määrää karvaansa! Phuuh...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti