Porkkanataivutuksia

Oli melkoisen raskas työpäivä, joten kaipasin heppaterapiaa oikein urakalla. Töissä kahvitauolla tuli pilkottua kilo porkkanaa porkkanataivutuksia varten ja töistä päästyäni ajelin hissukseen tallille. Yritin rauhottua matkalla, mutta heposet huomasivat kyllä hieman tiukan olemukseni. Ei se mitään, hain ensin jakkaran pihalle, porkkanapussin siihen ja sitten Mörrin riimun kanssa tarhaan. Hevoset olivat mainioita, touhutessani niiden katse oli kiinnittyneenä porkkanapussiin! Alkoi naurattaa ja rentouduin jo täysin.

Tögguria piti hieman ajaa kauemmaksi, se oli sitä mieltä että hänet voisi ottaa kyllä pois tarhasta porkkanapussin luokse. Mörri nuuski riimua ja oli tohkeissaan, se taisi jo tietää mitä tuleman pitää. Normaalisti laitan sille suitset päähän jo tarhassa, mutta nyt oli vain riimu. Ja jakkaralla odotti porkkanapussi, kivaa!

Taiteilimme ulos tarhasta ja Mörri suuntasi kohti jakkaraa. Siellä oli myös harja ja kaviokoukku, ensimmäiseksi kuitenkin olisi perustarkastus. Harjaus meni hyvin, mutta kavioiden tarkistus oli Mörrin mielestä ihan silkkaa kärsimystä, eikö me voitaisi jo aloittaa taivutukset! Piti oikein komentaa herraa, kun ei meinannut takajalkoja saada putsattua.

Töggur seurasi tarkkaan mitä Mörrin kanssa tein ja oli erityisen kiinnostunut, kun otin porkkanapussista palasia. Mörri oli innoissaan, sen verran oli virtaa, ettei meinannut keskittyä ollenkaan koko taivutukseen kun piti saada porkkanaa! Yhtäkkiä kuului haukuntaa ja pihalle syöksyi Penni ja Taika metsästä. Mörri pyöri jo muutenkin, että mistä hän saa sitä porkkanaa, eikä meinannut ollenkaan varoa koiria. Eikä koiratkaan kyllä pahemmin varonut tepastelevaa hevosta, vaan Taikan häntä viuhtoi eestaas ja paukautti Mörriä takajalkoihin! Hetken mietin että niinköhän tuo polle lähtee, mutta Mörri vain nosti päätään ja kääntyi varovasti muhun päin. Taisi olla aivan sama mitä siellä jaloissa tapahtuu, porkkanaa vaan piti saada!

Tuulikkikin tuli jo pihalle ja vei koirat samantien sisälle, etteivät he häiritse kovasti keskittymiskyvytöntä Mörriä. Poika tajusi hetken kuluttua että me tosiaankin jatketaan harjoituksia ja viimein alkoi kärsivällisyyttä löytyä. Otin kourallisen porkkanoita ja teetätin taivutuksia vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle kyljelle. Seuraavalla kourallisella teimme pää-etujalkojen-väliin-taivutuksia, sitten kourallisella pää-nostetun-etujalan-alle-taivutuksia ja vielä teimme kourallisella uudestaan kylkitaivutukset.

Taivutusten jälkeen lähdin taluttamaan Mörriä takaisin tarhaan, mutta poika pisti kampoihin. Käännyin katsomaan että mikä mietityttää ja kun käännyin, Mörri tuijotti porkkanapussia, siellä oli vielä porkkanaa jäljellä! Kerroin että otan Töggurin seuraavaksi jumpalle ja pitihän sillekin parin porkkanan verran olla palasia, Mörri kuitenkin oli vetässyt iloisesti reilusti yli puoli kiloa palasia.

Sain viimein Mörrin tarhaan ja tarjosin Töggurille Mörrin riimua. Se kelpasi oikein hyvin voitonriemukkaalle laumanjohtajalle, hän pääsee myös ulos! Nätisti Töggur seurasi mua jakkaralle ja katsoi kun otin porkkanoita kouraani. Hetken mietin, että enpäs olekaan Töksyä nähnyt irrallaan, mutta uskalsin toivoa porkkanoiden pitävän herran mun luona. Laitoin riimunnarun herran kaulalle ja pyysin taivuttamaan päätä kohti kylkeä. Tiettyyn pisteeseen asti se onnistuikin, mutta sitten alkoi takalisto väistää. Hetken aikaa pyörimme pihalla, mun käsi seurasi Töggurin kylkeä ja yritin pysyä mukana liikkeessä. Sepäs ei ollutkaan ollenkaan helppoa vauhdikkaan ruunan kanssa ja oli keksittävä uusi lähestymistapa.

Siirsin Töggurin tallin seinän viereen ja laitoin sitten porkkanan kyljelle. Johan alkoi poika taipua, hienoa! Toisellekin kyljelle teimme samoja taivutuksia, jonka jälkeen ohjasin pojan keskemmälle pihaa. Jatkoimme taivutuksia niin, että seisoin toinen käsi hevosen yli "seinänä" ja toisella kädellä laitoin aina namipalan kyljelle. Sehän meni loistavasti! Ja samat taivutukset toisellekin puolelle sujuivat yhtä mallikkaasti. Töggur ei taivu samalla lailla kuin Mörri, mutta tämä taitaa olla harjoituksen puutetta. Seuraavalla kerralla voimme kokeilla ilman tukikättä ja vaikka pää-etujalkojen-väliin-taivutusta. Sitä se tuntui jossain vaiheessa itse hakevan, olisiko sen kanssa joskus tehty niin, vai katsoiko se Mörristä mallia?

Töggur lähti mielellään seuraamaan takaisin tarhaan, missä Mörri ja Kelly olivatkin vierekkäin tuijottamassa meitä. Mörri taisi edelleen olla masentunut, kun ei saanut kaikkia porkkanoita! Kelly sen sijaan oli toiveikkaan näköinen, olisko hällekin jotain? Hetken rauhoitin tohkeissaan olevaa Tögguria ja vein sitten Mörrin riimun takaisin paikoilleen. Otin Kelly-neidon riimun mukaani ja pyysin Töksyä väistämään, juttelisin nyt Kellyn kanssa.

Kelly nuuskaisi riimuaan ja työnsi päänsä turparemmistä sisään. Sanoin että laitan nyt tämän niskaremmin tästä korvien takaa, jolloin Kelly nosti niskansa paremmin tarjolle. Voi kuinka se on söpis! Hyvin kauniisti tammukka lähti tarhasta ja oli jo menossa tallilta pois, kun vielä kaappasin porkkanapussin mukaani. Kävelylle mennään, kyllä!

Lähdimme kipittämään kohti tietä ja sain kävellä tosi reippaasti Kelly-pollen tullessa perässä. Mietin, että muistaako se mun pysähtymiskäskyn ja sanoin "Jaa seeeis.." Kelly pysähtyi ja sai porkkananpalan palkinnoksi, hieno tyttö! Töggurin hirnunta ei haitannut korvat tötteröllä menevää Kellyä ollenkaan, nyt oli kuulkaa porkkanaharjoitukset menossa! Teimme mennessä pysähtymisharjoituksia ja koko ajan Kelly pysyi kauniimmin mun vierellä, muistuikohan sille näyttelyajat mieleen?

Käänsin Kellyn itseni ympäri kun tulimme tielle ja hetken tarkkailimme naapurin koiraa. Sille piti hieman viskellä päätä, mutta pysähdys tuli heti kun sitä pyysin. Ai kun on fiksu tyttö! Kokeilin hieman juoksua ja kas, Kelly-neiti pisti niin kauniisti ravilla että mulla silmät levähtivät! Palkintohan tuosta tulee kun niin upeasti pistelee menemään! Otimme vielä pari muutakin ravipätkää ylämäkeen ja kyllä täytyy sanoa että Kellyn kanssa oli aivan mahtavaa juosta! Se kulki täsmälleen samalla vauhdilla kuin minä ja pysyi täsmälleen samalla etäisyydellä koko ajan! Jos mä hidastin, neiti hidasti myös aivan samassa tahdissa, ei jäänyt yhtään eikä mennyt liian kovaa. Todella mahtavaa! Tuli tosi hyvä fiilis ja mua huvitti kun Kelly tuntui pyytävän kovempaa vauhtia, se viskeli päätään ja pörähti iloisena ja kun lähdin leikkiin mukaan, se oli niin ihanan innoissaan!

Ikävä kyllä Kelly oli palautettava laumaansa, mutta sielläkin se vielä ravasi ja heilutti harjaansa. Hain heinäkassin ja jaoin ruokaa hurjasti työtä tehneille hevosille. Kelly seurasi kasalta kasalle ja välimatkan meni iloisella pienellä pukkilaukalla. Ihana! Mörri oli ihmeissään kun en vienytkään metsätarhaan niitä heiniä. Se oli ennakoinut liikkeeni väärin ja haahuili itsekseen metsätarhassa, mutta tajusi sentään tulla takaisin kun kävin kysymässä että tuonko tän vimosen kasan sulle sinne metsään. Juu ei tarvitse, hän tulee kyllä muiden luokse syömään. Laitoin viimeisen keon Mörrille, tosin en hänen mielipaikkaansa, mutta kelpasihan tuo silti.

Lähdin kertomaan Tuulikille, että annoin porkkanoita palasina Töksylle ja Kellylle. Penni ja Taika suorastaan hyökkäsivät pihalle, ihanaa kun joku tuli heitä moikkaamaan! Mulla oli naama märkä hauvojen pusuista ja kumpaakin piti tietenkin rapsuttaa. Penni hyppeli penkille ja siitä nousi mua vasten häntä hurjana viuhtoen. Taika yritti kanssa penkille, mutta vauhti ei riittänyt ja sitten se seisoi selkeästi odottaen etutassut penkillä. Tuulikki naureskeli, että se odottaa että joku nostaisi pepun alta. Kumarruin sitten alemmaksi, mutta Taika alkoi heiluttaa häntää ja yritti taas lipoa mun naamaa, joten nostamisesta ei tullut mitään. Taika kuitenkin hyppäsi itse paremmalla vauhdilla penkille ja oli sitten erittäin tyytyväisen näköinen saadessaan rapsutuksia. Penni The Silppuri intoutui riepottelemaan vanhaa huopaa, järsi lelua ja repi palasiksi pientä pahvilaatikkoa. Sillä koiralla virtaa riittää!

Karikin tuli kotiin ja sai haukkuvan vastaanoton, mutta mun oli aika lähteä kotiin sekä heppa- että koiraterapiaa reilusti saaneena. Nuo hevoset ja koirat ovat kyllä ihania. Tuulikki kertoi, että aamuisin Mörri menee aina tiettyyn paikkaan seisomaan ja kuopii siinä sitten maata kuin sanoakseen että "Tarjoilijaaaa, tässä kohtaa pitäisi olla heinäää!"