Tyytyväisenä harjoittelua

Sain ihanilta työkavereiltani luvan lähteä aiemmin töistä ja oli kerrassaan upea aurinkoinen pakkaspäivä. Haalari päälle ja menoksi! Katselin tosin kenkiäni, ne on ensimmäiset ratsastuskengät mitkä olen hankkinut yli 6 vuotta sitten. Popot ovat pelastaneet mun varpaat jo muutamaan otteeseen, joten ne ovat olleet alehintansa väärti. Toisessa kengässä on hieman vekkiä ja mun piti ne rasvata, mutten ole kerennyt. Aina sitä syyttää kiireitä! Siistithän ne muuten ovat ja Annikakin ihmetteli että käytätkö sä niitä ollenkaan tallilla kun ne on niin puhtaat pohjia myöten. Täytyykin tänään ottaa asiaksi niiden rasvaus, kun kerta Mörrin vanhat suitsetkin sain pestyä!

Mörri oli metsätarhan puolella natustelemassa heiniä ja jäin hetkeksi odottelemaan viimeistenkin heinänkorsien katoamista. Kelly-neito tuli uteliaana nuuskuttelemaan, olisiko rapsutukset kenties paikallaan? Rapsutin hieman uteliasta tammukkaa, joka kuitenkin väisti kauemmaksi Mörrin tultua närkästyneenä Tätinsä luokse.  Vein hevoseni harjattavaksi ja juttelin samalla miettien että mihin mentäisiin ja mitä tehtäisiin. Oli mielessä käydä järven rannalla, mutta sitten ajattelin antaa Mörrille päätösvallan. Se saa päättää suunnan ja minä määrään tahdin. Siitä se yleensä tykkää!

Saatuani romppeet hevoselleni laitoin ohjat sen kaulalle. Mörri kääntyi kuin vanha tekijä jakkaran luo ja parkkeerasi itsensä sen viereen. Aika hyvä, mun ei tarvinnut siirtää jakkaraa kuin 15 senttiä! Päästyäni selkään annoin kiltisti paikoillaan seisovalle Mörrille namin, jonka jälkeen poika lähti varsin reippaasti pihalta lenkille.

Tulimme pihatieltä Rinteentielle ja tuijotin tiukasti eteenpäin, en antanut mitään vinkkiä mihin pitäisi kääntyä. Tuttuun tapaan Mörri kääntyi mieluummin vasemmalle, joten sinne siis. Hetken kuluttua piti hieman pistää stoppia pojalle, se olisi suunnannut Vihdintielle! Juu ei sinne kuitenkaan, saat valita näistä turvallisista reiteistä. Mörrillä oli kaksi tietä valittavanaan, joista hetken mietinnän jälkeen se valitsi Etelälahteen menevän tien. Oukki doukki, sopii mulle!

Menimme käynnissä ja vuorotellen päristellen jatkoimme matkaa. Juttelin Mörrille samalla kun teimme tempon vaihteluita ja poika tuntui tykkäävän menosta. Päästyämme sopivalle kohdalle pyysin ravia ja sainkin vallan mainiota kyytiä Mörrin suosimassa askellajissa. Muutama ravipätkä lisää ja sitten olikin jo aika kääntyä takaisin kotiin. Tosin hetken katselimme ympärillemme, kyllä oli kaunista kun aurinko laskeutuu lumisen metsän taakse!

Takaisin tullessa pyysin ensin pienen pätkän ravia, jonka jälkeen alkoi käynnistä tölttiharjoitukset. Mä nautin suuresti meidän tölttiharjoituksista, varsinkin kun nyt alan muistamaan myös sen sanallisen käskyn. Ensimmäiseksi otimme vain muutaman askeleen kokoamista, siis melkein töltille ja sitten käyntiin. Seuraavaksi komensin "TÖL-TI" ja annoin avut, jolloin Mörri siirtyi kuuliaisesti töltille. Hieno poika, kehuin siinä mennessä Mörriä, oikein hyvä!

Jatkoimme tasaisella hienosti harjoituksia ja yksi pätkä oli mielestäni niin hyvä, että piti oikein nauraa ja palkita namilla hieno heppa! Hieman ennen ylämäkeä kokeilin pohkeenväistöä oikealle, koska olimme tien vasemmassa reunassa. Muistin edelliseltä harjoituskerralta Mörrin menneen pohkeenväistöä pää asetettuna liikkeestä ulospäin (tosin vasemmalle), mutta nyt lähdin kokeilemaan sitä peilikuvana. Mörri oli todellakin kuulolla, siirryimme oikeaan reunaan oikein nätisti, jolloin ei auttanut muu kuin palkita hevonen uudestaan! Mörri päristeli, tää on kiva reissu!

Juuri ennen ylämäkeä kokeilin vielä lisää tölttiä ja menimmekin puoliväliin pienen pätkän. Loput mäestä meni käynnissä, mutta taas pääsimme pienen matkan mäen päällä. Mulla oli loistofiilis, nää tölttiharjoitukset menevät aina vain paremmin! Päästyämme takaisin Rinteentielle otimme vielä tölttiä ja sekin meni vallan mainiosti. Takaa tuli auto, jolloin ohjasin Mörrinkäisen vasempaan reunaan ja käännyin huitomaan kuskille että menee vaan ohi. Tuulikkihan se siellä ajeli kotiin ja hymyili meille leveästi. Hän ajoi meidän ohi ja päätin ottaa auton vetoavuksi vimoselle tölttipätkälle ja nyt otin itsellenikin asennetta kehiin. "TÖL-TI!" komensin käskevällä äänellä ja Mörri lähti täysillä mukaan tunnelmaan. Niin hienosti menimme tölttiä auton perään, että mulla hymy levisi varmaan jo niskan puolelle! Toivottavasti Tuulikki katsoi meidän menoa! :D

Heti päästyämme tallitielle Mörri pysähtyi oitis kun otin jalustimet pois jaloista. Se tarkoittaa, että Täti haluaa pois kyydistä! Annoin namin loistavasti suoriutuneelle hevoselleni ja jatkoimme yhdessä kävelyä tallia kohti. Yhtäkkiä Mörri lähti ravilla eteenpäin ja mun ohi, mutta annoin sen mennä. Mörri jäi kuitenkin odottelemaan mua ja oli sitä mieltä että tuosta hän ansaitsee namin. No ei se ihan kuitenkaan noin mene, kun sitä saadaan silloin nami kun a) Täti pyytää yhdessä juoksemaan kanssaan, tai b) Mörri pyytää Tätiä juoksemaan kanssaan. Jos sitä vain lähdetään raville, ilman Tätin pyyntöä tai pyytämättä Tätiä mukaan, niin ei siitä namia saa, juosta toki saa jos haluaa. Taputin ohi mennessäni Mörriä takalistolle ja se jäi katsomaan että mites tää nyt näin meni. Se seisoi keskellä tallitietä mun jatkaessa matkaa, ja kun käännyin katsomaan, se edelleen seisoi ja silmät sirrillään katseli mun perään miettien ankarasti. Mörri on aiemmin muistanut pyytää minut mukaan juoksemaan, ja tottakai olen silloin lähtenyt ja siitä palkinnut. Yhdessä siis juostaan!

Viimein Mörrikin lähti kävelemään kohti tallia ja kohtasimme Tuulikin tallin edustalla. "Niin reippaasti te tulitte sieltä!" hän totesi ja mulla rinta oli ylpeydestä niin rottingilla, että hyvä kun haalarissa vetskari kesti. Koirat olivat saaneet portin auki ja ryntäsivät meitä tervehtimään ja mä olin kovasti onnellinen, ihana hevonen ja lauma hauveleita, kyllä elämä maistuu! Taika-tyttökin oli niin tohkeissaan, että lipasi kielellään vahingossa Mörrin turpaa ohi mennessään, kun Mörri oli uteliaana minuun päin pää alhaalla. Namia sai Mörri kun kiltisti seisoi koirien keskellä ja viimein vein pojan harjauspaikalle. Availin satulavyötä Taikan katsellessa, Mörri oli hieman ihmeissään kun koiran häntä viuhtoi hänen turpansa alla partakarvoja!

Tuulikki vei koirat sisälle, ennen kuin Penni tai Taika jää kavion alle, niin lähellä ne olivat. Vein Mörrin varusteet sisälle ja toin sille vadillisen ruokaa. Samalla tuli kokeiltua MSM-jauhetta, ripottelin ihan pienen määrän myslin joukkoon ja jäin mielenkiinnolla seuraamaan syökö se noin kamalan kitkerää ainetta. Mörri laittoi turpansa onnellisena mysleihin ja veteli parit leivät ja porkkanatkin siinä samalla. Okei, tää  helpotti taas mun elämää, saan syötettyä nivelille hyväksi havaitsemaani ainetta Mörrillekin! Siis mähän ostin purkin 99,9% MSM-jauhetta jo aikaa sitten Mörrille, mutta olen siitä itse syönyt polviani hoitaakseni. Hieman huvittaa, meillä on sama MSM-jauhe syötävänä ja samat D-vitamiinit, herralle kun kelpaa vain D-Max 25µg mansikan ja vadelman makuinen ihmisten purutabletti suurpakkauksessa! ;-)