Joulun ajan touhuja

Aattona lähdimme aamulla talutuslenkille toivottamaan naapureille hyviä jouluja. Laitoin Mörrin Joulukuntoon, eli suitsiin kilikellot, päähän tonttulakki ja jalkoihin joulupintelit. Oli niin hienoa poikaa! Selän päällä komeili paksu kerros lunta, sitä nimittäin tuprutteli taivaan täydeltä joka hetki. Töggurillakin oli turpahihnassa kulkuset ja selässä muhkea lumipeite.

Lähdimme tietä pitkin tassuttelemaan ja tapansa mukaan Mörri alkoi pian raahautua perässä. Sitä saa oikeasti kiskoa sieltä perästä aina välillä! Lumisella tiellä oli uutta pehmeää vastasatanutta lunta yli nilkkoihin ja vain yhdet auton jäljet, joten päätin vaihtaa osia. Laitoin ohjat Mörrin kaulalle ja siirryin itse taakse ajamaan poikaa eteenpäin.

Johan alkoi tulla vauhtia kävelyyn! Mörri käveli reippaasti Töggurin jäljissä ja aina välillä vilkuili syrjäsilmällä että vieläkö se Täti tulee sieltä perästä. Näytti olevan kuitenkin hauskaa hevosella, se selkeästi hymyili käännellessään päätään puolelta toiselle ja saadessaan hetkeksi katsekontaktin kanssani.

Auton jäljetkin loppuivat ja tie oli koskematonta hötöistä lunta yli nilkkoihin. Mun oli hyvä kävellä viimeisenä ja aina välillä taputtelin Mörriä takalistoon ja kehuin hienoa poikaa. Mörri päristeli ja jatkoi matkaa, tällaiset reissut on sen mielestä kivoja!

Viimein tulimme kääntöpaikalle ja otimme hetkeksi pysähdyksen. Menin hieman kauemmaksi ja kaivoin kännykän taskusta, piti ottaa kuva Joulu-Mörristä!

Ei Mörri kauaa seissyt paikallaan, se tietää että kameran kanssa poseerataan hetki ja sitten saa porkkanaa. Ja nopeuttaakseen catering-palvelua, hän tulee jo valmiiksi ihan vierelle, kiitoksia vain!

Takaisin kuljimme samassa järjestyksessä ja tallilla Mörriä odotti muun ruoan mukana Margitilta saatu heppapipari, missä oli sokerikuorrutetta! Pipari oli iso, joten laitoin siitä puolikkaan rehun alle. Kyllä maistui pipari hyvältä, Mörri oikein kaivoi sen esiin myslin alta!

Tapaninpäivänä teimme pienen retken Kuuslammen suuntaan ja Tuulikki lainasi Töggurille Mörrin rungotonta satulaa. Töggurilla on tosi lyhyt selkä ja siihen on vaikea löytää sopivaa satulaa, mikä ei estäisi lapojen liikettä tai tulisi liian taakse. Mörrin satula on ollut mielestäni hyvä (ja halpa!) ja antanut paljon tilaa Mörrin kasvaa mittoihinsa. Silloin kun Mörri mulle tuli, se oli aivan liian laiha, joten kallista satulaa en halunnut ostaa. Sen olisi joka tapauksessa pitänyt mennä vaihtoon kun lihaksia tulee lisää jne, joten halpis-rungoton sopi meille siihen tilanteeseen. Alle toppasin paksulti lampaankarvaisen alustan ja siitä Mörri on tykännyt itsekin. Eikä sitten ole tullut ostettua parempaakaan satulaa, kun kerta tuo toimii edelleen ja me kummatkin tykkäämme siitä.

Ja koska satula oli Töksyllä lainassa, me menimme huovalla ja ratsastusvyöllä. Viime aikoina olen käyttänyt paljon satulaa, joten hetken aikaa oli kiikkerä olo. Mörrin tasainen askellus kuitenkin auttoi ja pian olimmekin jo rentona liikkeellä.

Kumpikin polle tuntui olevan meno päällä ja heti ensimmäisen sopivan kohdan tullessa Tuulikki ehdotti tölttiä, hän kokeilee satulaa vauhdissa. Sopii! Mörri lähti innosta soikeana raville ja mä istuin miten parhaiten taisin, meno oli aika haastavaa! Mörri kuitenkin huomasi että Tätillä oli hankalaa ja siirtyi hieman pienemmälle raville, vauhti ei tosin hidastunut pätkääkään. Siinä jo nauratti, päristelevä polle alla tuntui olevan "viljaa" täynnä!

Kaikissa sopivissa kohdissa otimme tölttiä tai ravia, Mörri vain oli niin innoissaan, ettei töltistä tullut yhtään mitään. Ei se mitään, mennään sitä mitä huvittaa, ei aina tehdä töitä!

Käännyimme takaisin ja Tuulikki ehdotti laukkaa ylämäkeen. Juu sopii meille! Mörri jo nosti toista etujalkaa, nytkö mennään! Tuulikki lähti edellä kauniilla laukalla ja Mörri porhalsi perään pää alhaalla ja viittä vaille pukkilaukkaa. Nauroin ääneen ja Mörri nosti päätään ja alkoi päristelemään laukan tahtiin. Pörh, pörh, pörh, pörh. Töggur jo hidasti vauhtiaan töltiksi, mutta Mörri ei olisi millään luovuttanut laukkaa pois. Se laukkasi edelleen, hidasti ja hidasti ja edelleen laukkasi ja sitten olimme käyntivauhdissa ja edelleen Mörri yritti laukata! Sitten sen oli pakko luovuttaa ja siirtyä käyntiin, ettei tasapaino olisi mennyt. Kuului masentunut puhahdus, hän olisi halunnut jatkaa vielä laukkaamista!

Koko matka takaisin oli varsin lennokasta, Mörri vaihtoi laukalle jo pienissäkin vauhdeissa, mitä se normaalisti menee ravilla. Mutta ei, nyt piti laukata. Tuulikkia nauratti kun mä nauroin ääneen, on hauskaa kun hevoset on innokkaita ja hieman hassullakin päällä. Mörrikin mukamas ryösti laukalle ravista, antaa palaa vain, jos kerta virtaa riittää!

Tallilla Mörri sai sitten toisen puolen piparista sekoitettuna ruokansa joukkoon ja kyllä se vain kummasti sen sieltä kaivoi esille. Samaten äitin... SIIS TONTTUMUORIN leipomat näkkärit upposivat loistavasti, ei sillä, minäkin kyllä pistelin yhden niistä poskeeni kun maistui ihan ilman voitakin.

Viimeiseksi jaoin heinät tarhaan, jolloin ihanainen Kelly neito seurasi mua kuin... noh... poni heinäkassia. Se on niin suloinen ja kiltti poniini! Ekan satsin sai Töggur, toisen kasan kauempana vei Mörri ja edelleen Kelly seurasi, tuleeko hänelle oma kasa? Tulee oma kasa ja vielä yksi ylimääräinen tänne ja kolme kasaa metsätarhaan. Riittää kaikille ja saavat liikuntaa siinä samalla. Sitten olikin aika siivota tallin käytävä lumista ja hetken vielä katselin heinää mussuttavia hevosia. Itselläkin oli tyytyväinen ja rauhallinen olo, mukavaa!