Intoa riittää!

Kävin viime keskiviikkona hakemassa Mörriäisen tarhasta ja oli pakko ottaa pojasta kuva. Se oli käynyt lumipesulla sillä välin kun hain tallista kuolaimettomat sille!

Harjasin pojan ja tarkistin kaviot, samalla mietin mitä tehtäis ja mihin mentäis. Laitoin satulan ja sitten tulikin mieleen, että tölttiharjoitukset olisivat varmaan hyvä juttu. Ja koska olimme menossa töihin, päätin laittaa pitkästä aikaa Mörriäiselle kuolaimen.

Ensin hain matkaratsastussuitset ja sitten kaivoin siihen kiinnitettävän kuolaimen pikalukkoineen. Hetken piti oikein miettiä että miten nää tulee, viimeeksi Mörrillä on ollut kuolain toukokuun alussa melkein vuosi sitten. Mörri otti kuolaimen nätisti suuhunsa ja seisoi saman tien ryhdikkäämmin. Olipas pikainen vaikutus!

Saatuani kaikki kuntoon, otin Mörrin keskelle pihaa ja katselin kun Töggur nyppi sähkölankaa ylähuulellaan, se olisi myös halunnut mukaan! Komensin Mörriä olemaan paikoillaan ja hain jakkaran lähemmäksi. Samalla seurasin syrjäsilmällä, kuinka Mörri brassaili Töggurille! Töksyä selkeästi harmitti ettei se päässyt mukaan ja Mörri seisoo pihalla sen näköisenä, että kato ku MÄ oon lähdössä TÖIHIN. Siinä se käänteli päätään puolelta toiselle kuin esitelläkseen kuolaimia! Hymyilin parkkeeratessani jakkaran Mörrin viereen ja tyrskähdin ääneen, kun Mörri nosti kauniisti päätään, otti kunnon asennon niska kaarella, kuin sanoakseen että tule vaan, HÄN on valmis TÖIHIN.

Hurjan ylpeän näköisenä ja reippain askelin Mörri tepasteli pihalla ja suuntasi sitten tallilta pois. Se olisi halunnut kääntyä vasemmalle, mutta ohjasin pojan oikealle, mennään tietä pitkin harjoituksia. Mörri oli oitis samaa mieltä, nyt mennään TÖIHIN. Pyysin hetken jälkeen hieman nopeampaa käyntiä ja sitä sain, Mörrin askellus oli kerrassaan loistavan reipasta. Poika päristeli ja oli tosi onnellinen kun annoin sille pitkät ohjat ja se sai hetken mennä pidemmässä muodossa. Sitten otimme uudestaan hieman reippaampaa lyhyemmillä ohjilla ja taas rentouduimme hetkeksi.

Tätä jatkoimme koko menomatkan ja kuuntelin hymyillen, kuinka Mörri tohkeissaan päristeli ja oli ihanan rento. Sen mielestä oli mukavaa mennä töihin! Juuri ennen kääntöpaikkaa olin ajatellut pientä metsälenkkiä, mutta kun olimme vireessä, niin käännyimme ja aloitimme tölttiharjoitukset.

Ensimmäisellä siirtymisellä mulla oli liian pitkät ohjat ja Mörri siirtyi raville. Pysäytin pojan kokonaan ja seisoimme hetken ennen siirtymistä käyntiin. Uusi yritys tuotti saman tuloksen, mä en jotenkin saa painoa taakse satulan kanssa! Taas seis ja hetken kuluttua käyntiin. Sitten otin taas lyhyemmät ohjat, paino taakse ja komensin: "Töltti!" Mörri lähti töltille ja pääsin kehumaan ja löysäämään ohjaa. Jee! Sitten siirryimme takaisin käyntiin ja hetken kuluttua otimme taas siirtymisen.

Mörri alkoi ymmärtää mun tarkoituksen ja meni töltillä pieniä pätkiä ja tohkeissaan välillä päristellen. Kohdassa, missä tiedän Mörrin tykkäävän mennä ravilla, annoin sille palkinnoksi mennä haluamaansa askellajia. Sitten tuli mieleen, että saisinko ratsun töltille ravista. Lyhensin ohjia reilusti ja istuin kunnolla satulaan, jolloin Mörri EI siirtynyt töltille, vaan lähti laukalle. Naureskellen pyysin käyntiin ja aloitimme harjoitukset uudelleen.

Eräällä kertaa Mörri siirtyi töltistä raville, mutta siinä sain sen takaisin töltille pidättämällä reilusti. Pidäte oli mun mittapuun mukaan voimakas, mun "tuntuma" kun taitaa usein olla se että ohjat on käsissä... ;-) Loppumatkan siirtymiset menikin sitten oikein mallikkaasti töltillä ja olin erittäin tyytyväinen hevoseeni. Ei olla taas vähään aikaan tehty noita harjoituksia, ne selkeästi tulevat tarpeeseen.

Tallille kun päästiin, Mörri kasasi itsensä Töggurin edessä kuin brassaillakseen, tässä ollaan oltu kuule TÖISSÄ, ja MÄ saan ruokaa kun mulla on ollut kuolaimetkin suussa! Taas oltiin niska kaarella esittämässä coolia poikaa. Toin Mörrille ruokavadin ja musta tuntui että se söi senkin niin, että Tögguria harmitti. Töksy nimittäin rämpytti ylähuulellaan sähkölankaa siihen malliin että banjonsoittajatkin jäisivät toiseksi. Sanoin että Mörri kuule, tuo brassailu vielä kostautuu...

Ja niinhän se tekikin. Töggur iski hampaansa Mörrin takalistoon heti kun vein ratsuni tarhaan ja ihan varmasti sai ansionsa mukaan! :D Tilanne rauhottui tosin saman tien, mutta ei sitä nyt ihan liikoja mennä polleilee muille... Vein heinät tarhaan, jolloin Mörri katseli taas tarkkaan mihin olen niitä viemässä ja varmasti löysi loput heinäkasat sieltä ihan itse.

Mulla oli tosi hyvä fiilis tuosta ratsastuksesta, harjoitukset menivät hyvin ja mä muistin palkita myötäämällä ja hoksasin myös käskeä äänellä. Mä kyllä komennan sanalla "Laukka!", mutta "Töltti!" on jäänyt hieman unholaan. Mikä on aika hassua, koska Mörri reagoi sanallisiin käskyihin ihan hyvin. Pitäisi vaan käyttää niitä enemmän. Oli onnistunut tunne ja Mörrikin oli ilmeisen tyytyväinen, päristelystä ja reippaasta käynnistä päätellen varsin innokas duunari. Ja katseli se vielä perään kun olin lähdössä autolla, söpönen. Ensi kertaa odotellessa!