Pieni, hauska työretki

Tällä kertaa oli mielessä lyhyt lenkki, mutta työteliäs sellainen. Hain Mörriäisen tarhasta ja laitoin ratsuni tosi nopeasti valmiiksi. Ei mene aikaa putsaukseen kun on maa valkeana, ihanaa! Kavioihin meni enemmän aikaa kuin harjaukseen! :D

Töggur katseli portilta ja olisi selkeästi halunnut mukaan. Sanoin sille, että me mennään tällä kertaa Mörrin kanssa kaksistaan. Kuultuaan tämän Töggur vilkaisi merkitsevästi Kellyyn ja käänsi sitten päänsä takaisin mua kohti kuin sanoakseen "Katsos Kelly, kuinka ikävä ihminen!"

Kipusin oman ratsuni selkään ja koska olin suunnitellut työn tekoa, tein sen asenteella. Mörri oli oitis mukana juonessa ja lähti reippaasti tallilta tietä kohti. Tielle päästyämme hevoseni pisti päänsä alas ja röhkäisi, hymyilytti, tietääkö se jo mitä aiomme tehdä?

Annoin Mörrin kulkea omaa tahtiaan hetken ja aloitin sitten patistaa poikaa nopeammalle käynnille. Kun olimme menneet reippaasti jonkin matkaa, annoin pojan hidastaa normivauhtiin. Hetken kuluttu pyysin taas tempoa lisää ja palkinnoksi rennompaa menoa. Temponvaihteluita tehdessä Mörri alkoi päristelemään, tää on kivaa kun Täti vaatii ja on tiukkana!

Yhdessä kohtaa Mörrillä oli jo innostus ponkaista juoksuun, mutta edelleen pyysin vain nopeampaa käyntiä. Ja sitten taas hidastimme. Pyysin pysähtymään ja päästimme kapealla tiellä erittäin varovaisesti ajavan auton ohi. Sitten jatkoimme taas harjoituksia.

Ajattelin kokeilla ravia, koska Mörri oli jo ollut lähdössä, ja Mörrihän lähti. Menimme kunnon isoa selkeää ravia, jota poika menee yleensä vain satulan kanssa ja erittäin innostuneena! Hymyilin leveästi ja kehuin samalla kun kevensin kuin isonkin hevosen selässä.

Vielä pari käynnin tempon vaihtelua ja sitten pyysin kääntymään takaisin. Mörri kääntyi hieman nihkeästi, mutta kun pyysin reippaampaa käyntiä, Mörri totteli auliisti. Sitten yritin töltille, mutta Mörri oli meno päällä ja ravilla jatkoimme hetken matkaa. Jahas, vai niin, mennään sitten ravisiirtymisiä!

Sopivissa paikoissa otimme pieniä ravipätkiä ja aina takaisin käyntiin. Mörri oli sitä mieltä että pidempäänkin voisi ravata ja kun seuraavan kerran pyysin ravia, sain sitä. Niska kauniilla kaarella vanhaherra lähti vetää ravia isolla askeleella ja vain venytti askeleita lisää! Onkohan olemassa liitoravi?!? Mulla oli niin hauskaa että nauraa hihittelin siellä mennessä ja kehuin Mörriä, joka vain innostui ja ravin tahtiin selitti "Pörh, pörh, pörh, pörh!"

Viimein saavuimme takaisin tallin risteykseen ja Mörri pysähtyi. Ei tässä vielä mikään kiire olisi tallille kun kerta kivaa oli. Seisoimme hetken kuuntelemassa hiljaisuutta, kaukana alkoi kuulua auton ääni, joka kuitenkin katosi pian uudestaan. Naapurin talo oli myös uteliaisuutemme kohteena ja nuuskimme yhdessä ilmaa.

Tallilla otin Mörrin varusteet ja annoin ruokavadin valkosipulilla höystettynä. Sillä välin rapsuttelin innokasta Penni-koiraa, joka oli päässyt isännän kanssa pihalle vesiä tuomaan. Se on kyllä niin ihana koira, vein välillä jakkaran takaisin talliin ja takaisin tullessa oltiin kuin ei oltaisi nähty ainakaan viikkoon!

Mörrin syötyä vein sen takaisin tarhaan, jossa Töggur ja Kelly jo odottivatkin. Otin heinäkassin ja lähdin viemään sitä heinätarhan puolelle, jolloin Töksy lähti seuraamaan. Jaoin heinät sopiviin kasoihin ja hihkuin Mörrille ja Kellylle että tulevat myös syömään. Kelly pistikin töpinäksi, se pyyhälsi hame hampaissa niin läheltä mun jalkoja, että meinasin pyörähtää kuin ballerina!

Siivosin jälkeni tallilla ja hymyilin, mulla oli älyttömän hyvä fiilis tuosta ratsastuksesta. Mörri osaa olla tosi hankalakin välillä, mutta kun se on hyvällä päällä, se on maailman paras polle. Itsepäinen ja ihana poika pitää mut varpaillaan, eikä maailmassa ole yhtään hevosta johon Mörriäisen vaihtaisin!