Nyt kuitenkin Mörrille saatiin aika, kun Tuulikki halusi Töggurin tilaan hieman selvennystä. Töksyllä on ollut kaviokuumeoireita, mutta se on myös muuten ollut liian jäykkä eikä normi kipulääke oikein tehoa. Kysyin Tuulikilta, että auttaisiko hieronta, heppahieroja kun saattaa tuntea lihaksissa jotain sellaista, mitä eläinlääkäri ei välttis huomaa. Tuulikki tilasi sitten hierojan paikalle ja Mörrille tietenkin kanssa.
Töggur on ollut hierottavana aiemminkin ja kuulemma tykkää kovasti moisesta. Mörriä ei varmaan ole ikinä hierottu, joten mielenkiinnolla lähdin tallille nähdäkseni sen reaktiot. Poika muistuttaa emäntäänsä useammallakin tavalla ja meistä kumpikaan ei tykkää iholle tulijoista... Sosiaalisia otuksia olemme, mutta älä lääpi, kiitos! ;-)
Hieman hopulla ajelin tallille (lomalla kun on aina kiire) ja ihmettelin kun Töggur oli päästetty laitumelle. Ei kai se ole karannut, kuten Kelly-poni teki viime viikolla pariin otteeseen? Sitten tajusin, että oma pollenihan se siellä on, sateen kastuttamana ja reippaasti normaalia tummempana.
Töggur olikin jo hierottavana, ensin se oli saanut peitteen selkäänsä ja se taisi olla Bemer-hoitoa. Töggurilla oli jumeja ja sen aineenvaihdunta oli hidastunut. Seurasin mielelläni hevosta, välillä se tykkäsi selkeästi ja jossain kipeässä kohtaa se ilmoitti ettei siitä.
Hain Mörrin sisälle kuivumaan ja otin hikiviilalla siltä sadevedet pois. Poika kummasteli, miksi ihmeessä hän on sisällä. Kelly-neito huuteli pihalta ja ihmetteli että miksi pojat on sisällä ja hänen täytyy olla täällä...
Juttelimme samalla ja kyselimme kaikkea mitä tuli mieleen. Hieronnan jälkeen Töggur laitettiin karsinaan ja hain hieman kuivuneen Mörrin ulos omasta boxistaan. Mörri oli lievästi epäluuloisen näköinen, keskellä päivää karsinassa ja nyt pitää seisoa käytävällä. Kyllä on pienen hevosen elämä välillä nuivaa!
Mörri sai Bemer-peiton päällensä, mutta oli erittäin tarkkaavainen. Mitä tämä on, kuka tuo vieras on ja mitä se oikein meinaa? Kerroin hierojalle Mörrin taustat ja hän kertoi omia kokemuksiaan issikoista. Sanoin että usein issikat on aluksi pikkasen epäluuloisia, katselevat että kuka tuo on ja pitävät kohteliaasti pientä välimatkaa. Mutta sitten ne avautuvat ja ovat uteliaita ja ihania otuksia. Tietysti varsinkaan nämä entiset maastotallilla uransa tehneet heposet eivät välttämättä näytä luonnettaan vieraille, koska asiakkaat vaihtuvat jatkuvasti. Mörrilläkin kesti ennen kuin se avautui mulle ja näytti mitä sen pään sisällä liikkuu. Ja siellähän liikkuu, huhhuijakkaa! :D
Mörri venytti päänsä eteen ja työnsi kielen niin ulos kuin vain sai. Hieroja kertoi, että siellä peiton alla selkeästi tapahtui jotain, joka sai hevosen reagoimaan. Muutaman kerran Mörri valehaukotteli ja mua hymyilytti. Ja hetken kuluttua Mörri alkoi tuijottamaan mua, tarviiko hänen vielä pitkään seistä tässä?
Hieroja otti peiton pois ja alkoi kokeilla lihaksia aloittaen kaulalta. Kaulassa oli jäykkyyttä, kuten varmaan kaikilla ratsuhevosilla ja hieroja näytti mitä voin itse tehdä rentouttaakseni kaulan lihaksia. Mörri oli edelleen hyvin tarkkaavainen, seurasi mun reaktioita ja seisoi kiltisti paikoillaan. Kehuin poikaa hiljaisella äänellä ja Mörri kuunteli ja katseli mua. Kysyin että miltä se tuntuu, mitä vieras täti sille tekee, mutta Mörri ei ilmeisesti ollut vielä päättänyt onko tämä kivaa vai ei.
Kerroin hierojalle, että Mörri on tottunut kaikenlaiseen touhuamiseen ympärillään, antaa koskea kaikkialle ja sietää kärsivällisesti ihan älyttömiäkin juttuja. Ainoa reaktio saattaa olla kyllästynyt puuskahdus, kun Täti yrittää könytä poikittain satulaan tai häärää jotain katu-uskottavuutta pahasti alentavaa lettiä pojalle päähän. Kilttihän se on, mutta hyvin, HYVIN itsepäinen. Hieroja kysyi että onko hevosissa sama kuin koirissa ja muissa lemmikeissä, että eläin ja omistaja muistuttaa toisiaan. Sanoin että vähänhän tuo on kuin peiliin katsoisi, mutta mähän en ole itsepäinen ollenkaan, vain hieman vahvatahtoinen. Hieroja oikein nosti katseensa hevosesta ja hymyili mulle leveästi...
Mörrin ristiselässä oli kanssa jumia, muttei mitenkään pahasti. Hieroja kyseli minkälaisia taivutuksia me tehdään. Kerroin meidän porkkanataivutukset, pää sivulle niin pitkälle kuin se menee, pää etujalkojen väliin (mistä Mörri tykkää kun se usein röhkäsee ennen taivutusta), etujalkoja eteen, takajalkoja taakse ja takajalkaa eteen niin että Mörrin pitää ottaa takajalan kaviolta porkkana. Hyviä taivutuksia olivat, mutta enemmän saa tehdä takajalkaa eteen-liikettä. Selkää pitää saada pyöreämmäksi siirtämällä takajalkoja enemmän alle, jolloin ristiselkä ei rasitu niin paljoa.
Sitten hieroja kävi läpi jalkojen liikeradat ja kerroin että takajalat ainakin liikkuvat mihin suuntaan tahansa, kun poitsu seisoo välillä niin että joka jalka sojottaa eri suuntaan. Tai takajalat molemmat osoittaa vasemmalle ja etujalat oikealle, tai päinvastoin. Tai sitten takajalat on haara-asennossa ja kumpikin kavio osoittaa ulos. Tai yhtäkkiä se seisoo kaikki kaviot supussa. Tai toinen takakavio supussa sisään ja toinen sen kohtisuoraan edessä sirosti ulospäin.
Takajalat olivatkin liikkuvaiset, mutta etujaloissa kiertoliike ulos oli rajoittuneempi. Sisäänpäin kierto oli laaja, mutta ulos ei. En siinä vaiheessa tajunnut kysyä mitä sille voisi/pitäisi tehdä, mutta voin kysellä siitä myöhemmin.
Hieroja näytti miten voi venyttää etujalkaa eteen ja Mörri pisti ensin hanttiin, ei tykkää kun vieras tarttuu jalkaan kiinni. Mulkoilin Mörriä ja "no okei"-asenteella se antoi hierojan liikutella jalkaansa. Takajalat olivat helpommat, Mörri venytti vasemman takajalkansa tosi eteen ja alas ja kun hieroja laski sen maahan, siihen se myös jäi. Ja siinä se oli. Ja siinä sitten seisottiin odottelemassa milloin herra vaihtaa asentoa. Ei se vaihtanut, joten ääneen hihitellessäni hieroja sitten työnsi Mörriä peffasta, että sai takajalat oikeaan asentoon ja toisenkin takasen venyteltyä.
Hieroja merkkasi hieronnan päätteeksi paperille, mitä oli tehty, mistä löytyi jumeja ja mitä pitää tehdä. En kerennyt lappua siinä vaiheessa tutkimaan tarkemmin, kun piti päästää Mörri takaisin tarhaan. Sinne se menikin innolla päristellen, oitis piti päästä piehtaroimaan! Purskahdin nauruun, kun Mörri jäi selälleen hetkeksi makaamaan kintut pystyssä. Se vissiin mietti kuumeisesti että mitäs tässä pitikään tehdä! Sitten se kieriskeli aikansa siellä ja jossain vaiheessa rapsutteli Töggurin ja Kellyn kanssa.
Mörrin mielestä kokemus oli plussan puolella, veikkaisin. Olkoonkin että se katseli mua koko ajan, paitsi satunnaisesti kun vilkuili hierojaa tai kun kuuli ulkoa koirien ääniä. Poika rentoutui jopa niin paljon, että naksautti hierojalle, mikä sai mut leveään hymyyn! Kysyin muilta että kuulivatko he äänen, mutteivät huomanneet. Mörrihän ei välttämättä hörähtele, vaan se naksauttaa jossain sierainten sopukoissa äänen niin, että sieraimet värähtävät samalla. Sen olen oppinut liittämään hyväksyvään olotilaan, vaikkei sitä ääntä varmaan usein kuule sen mataluuden takia. Sanoin sitten hierojalle, että Mörri tykkää siitä.
Teimme Tuulikin kanssa niin, että ostimme kolmen kerran kortit, joista nyt käytimme ensimmäisen kerran. Haluan antaa Mörrille hyvää oloa ja hieroja kuitenkin tuntee hevosen lihakset ja jumit, jolloin pääsen pikemmin auttamaan kallisarvoista ystävääni. Ja seuraava aika varattiin kuukauden päähän ja tosi mukavaa oli kun sen sai illaksi, että minäkin kerkeisin töistä tallille hierontaa seuraamaan.
Myöhemmin kotona kerkesin tutustumaan tarkemmin hierojan antamaan paperiin. Etuosaan oli merkattu hevosen nimi ja mitä sille oli tehty. Sitten siinä oli kuva hevosesta kummaltakin puolelta, mihin hieroja oli merkinnyt yliviivaustussilla kaulan yläpuolisen lihaksen ja lannerangan lihaksen jumittuneeksi.
Toisella puolella paperia oli ohjeet hoitoa varten ja siellä luki:
- Kaulan taivutus sivulle + etujalkojen väliin
- Peruutus 10 askelta maastakäsin
- Käyntipuomit
- Vatsalihakset!
- Lämpimiin lihaksiin takajalkojen venyttely eteenpäin
Hieroja oli Mari Pakarinen, Mabona hevospalvelut, www.mabona.fi ja mielestäni hyvää palvelua ja hevosta huomioon ottavaa. Kiitos, Mari!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti