Nyt oli tarkoituksena lähteä taluttamaan Mörriä kärryjen kanssa ja takaisin tullessa ohjasajaisin heppaani kärryjen takaa. Kasasin taas kamppeet valmiiksi, ennen kuin hain innokkaan pojan laitumelta. Harjasin ja harjasin sitä ensin, miten VOI hevoselta lähteä sama valtava määrä karvaa kuin joka päivä aiemminkin koko kevään ajan?!? Kaulalla sentään jo näkyy kesäkarvaa, ja ryntäissä, mutta muualla vaaleammat talviturkin rippeet Mörri pitää ilmeisesti ensimmäisille pakkasille asti. Jonka jälkeen kasvaattaakin sitten viikossa komean talviturkin...
Noh, laitoin romppeita Mörrille ja Tuulikki tuli katsomaan. Mietin samalla miten mun pitäisi näitä remeleitä laittaa ja kiinnitin oikean puolen rintaremmin uudestaan. Tuulikki lähti koirien kanssa seuraksi ja se olikin ihan hyvä, meillä olisi "vetoapua" mukana :)
Ensin piti peruuttaa polle ja kärry taaemmaksi, että päästäisiin kääntymään tallitielle. Hyvin Mörri uskaltaa peruuttaa, vaikka takana on kärry, mulla vain oli ohjausongelmia. Siinä pitää miettiä että mihin suuntaan kääntää hevosen päätä, että takalisto menee oikealle ja kärry siten vasemmalle. Ja sitten oikaista. Olin tosi keskittynyt siihen, ihan ei mennyt mun suoritus nappiin, mutta Mörri teki sen mitä pyysin.
Ajattelin että nyt kun meillä oli Tuulikki vetoapuna, ohjaisin alusta asti Mörriä sieltä kärryjen takaa. Liikkeelle päästiin ihan hyvin, mutta sitten nälkäinen issikkani suuntasi vihreälle. Oukkei, aloitetaan tää sittenkin sillä talutuksella ja totutellaan niihin kärryihin siellä perässä sillä lailla.
Onneksi olin ottanut pitkän ajoraipan mukaan, sillä oli helpompi kopsutella Mörrin takalistoa liikkeelle. Olin nimittäin laittanut ohjat paikoilleen valjasrenkaista suitsiin enkä jaksanut irrotella niitä. Kävelin sitten Mörrin vierellä tai välillä edessä ja jos herran vauhti meinasi lopahtaa, niin sain annettua raipalla merkkiä.
Kokeilimme raviakin ja se meni erittäin hyvin, Mörri veti kuin vanha tekijä! Kanalan suoralla Tuulikki kysyi, että haluatko mennä kyytiin jos hän taluttaa. Ööh, joo? Alkoi jänskättää, minäkö kyytiin ekaa kertaa? Hui sentäs, hirvitti ihan! Tämä kuitenkin on vasta kolmas kerta kun Mörrillä on kärryt perässä ja me ollaan aiemmin menty vain 40m ekalla kerralla ja 300m tokalla kerralla. Tuulikki otti Mörriä suitsista kiinni ja mä kipusin kyytiin. Sydän hakkasi, mä olen Mörrin kyydissä! Hihitytti, mutta kehuin kovasti Mörriä, joka oli painosta ihan ihmeissään.
Pääsimme aika hyvin eteenpäin, muutama pysähdys tuli kun Taika-koira kiskoi jonkin hajun perään ja Mörrin oli pakko pysähtyä. Mutta hyvin meni ja ennen mäkeä kiipesin pois kyydistä palkitsemaan rauhallisen hevoseni. Että olin ylpeä Mörristä! Ja itsestäni kanssa, tunsin oloni tosi rohkeaksi! :D
Juoksimme Mörrin kanssa mäen ylös ja seuraavan alamäen tulimme tosi varovaisesti. Eli Mörri oli jo hoksannut mäkivöiden tarkoituksen, hienoa! Kääntöpaikalla teimme laajan käännöksen ja koska suunta oli kotiin, menin Mörrin ja kärryn taakse ohjineni. Pääsimme hyvin ylämäen, Mörri kiskoi tosissaan ja alamäki meni erinomaisen varoen. Suoralla menimme hyvin reippaasti Tuulikin perässä, mutta mutkassa olimme liian lähellä ojaa. Pelkäsin, että jos otamme askeleenkin vielä, niin vasen rengas tipahtaa ohjaan. Tuulikki tuli ohjaamaan Mörrin pois ja mä yritin katsoa tarkemmin ja ohjata aiemmin.
Tuo ajoitus on aika tarkkaa, kun Mörri toimii tietenkin viiveellä, joten kärry toimii vielä suuremmalla viiveellä. Ja tämä nyt on vasta käynnissä, eli kaikki tapahtuu hitaasti. Onneksi tapahtuu hitaasti, koska mulla kesti hetken, ennen kuin ymmärsin mitä ja missä vaiheessa mun pitää tehdä. Loppumatka meni hienosti, ohjasin Mörriä ja se toimi kuten pitikin ja osasin ennakoida tarpeeksi.
Kaikkein ylpein olen siitä, kun käännyimme takaisin tallitielle. Mörri yritti kääntyä jo aiemmin, mutta sain pidettyä sen oikealla ohjalla mahdollisimman pitkään ajotiellä. Sitten loivaa isoa kaarretta ohjaten Mörri meni juuri niinkuin pyysinkin ja kehuin minkä kerkesin. Ja pysäytin heti kun kärrytkin olivat tallitiellä ja menin palkitsemaan hevostani runsain porkkanapoletein :D Olin NIIN tyytyväinen ja tohkeissani, onnistumisen tunne oli valtava!
Tallitielläkin sain ohjattua Mörrin pysymään tiellä, eikä suuntaamaan ruohon perään, joten loppumatka oli erinomainen. Aivan mieletön fiilis oli, me ollaan opeteltu koko homma ihan alkeista, kummallakaan ei ollut hajuakaan ajamisesta ja silti ollaan pärjätty näin hyvin. Ja nyt olen ollut jo hieman kyydissäkin! Valtavan ajatustyön takana tämä on ollut meille molemmille, Mörri ihmettelee että mitä häneltä pyydän ja useasti olen miettinyt sitä itsekin. Mutta kun mulle tuli jossain vaiheessa edes sen verran hajua, että teen pyynnöt aina samalla tavalla, pääsimme jo hyvin harjoituksissa eteenpäin.
Latasin pienen videopätkän eilisestä harjoituksesta Youtubeen, se löytyy tuolta Videot-välilehdeltä. Olen hurjan ylpeä tuosta pienestä sitkeästä huumorintajuisesta herkkiksestä, se lähtee Tätin metkuihin mukaan, ja kuten videosta näkee, polle on rento. Itseasiassa niin rento, ettei videolla paljoa muuta näy kuin herran keikkuva takapuoli! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti