Kärryttelyä

Viimein tuli aika kokeilla kauniita kärryjä Mörrille. Hieman jänskätti se, että mahtuisiko herra yleensä niihin aisoihin, vai pitäisikö viedä aisat pidennettäviksi jonnekin hitsaamoon. Keräsin kaikki varusteet valmiiksi ja otin kärrytkin jo jakkaran varaan ennen Mörrin hakua laitumelta. Samalla tuli tarkistettua miten ne aisat saapi kiinni siloihin jahuomasin olevan helpompaa ja paniikin sattuessa nopeampaa, jos kiinnityslenkit on aisoissa kiinni ja vain ne tarvitsee laittaa soljella kiinni siloihin. Pieni asia, mutta varmasti helpottaa kärryjen laittoa jatkossakin.

Vihreältä kuuluikin kiljaisu, Volfa oli antanut pakit Mörrille ja herrasmies lähti mun mukaan mieluusti. Kun kerta nuo naiset aina kiljuu hänelle... Mutta antaas olla kun sain Mörrin ulos portista, niin jo alkoi hirnunta kuulua takaata, älä mene Mörri! :D

Harjasin hevoseni ja laitoin vermeitä kiinni. Samalla kokeilin upouutta mäkivyötä, mutta sitä en jättänyt Mörrille aisojen mittaamisen ajaksi. Totesin vain, että sopii vallan mainiosti. Rintaremmin laitoin paikoilleen, että saa aisat oikeille kohdilleen.

Seuraavana oli vuorossa kärryt. Rullasin ne ulos tallista, toin ne Mörrin viereen nuuskittavaksi ja palkitsin rauhallisen pojan porkkanalla. Pyörittelin kärryjä muutaman kerran molemmilla puolilla hevosta ja palkitsin aina kun se osoitti mielenkiintoa kärryihin.

Kun katsoin Mörrin olevan valmis, työnsin kärryt hevosen taakse ja selitin koko ajan mitä teen. Nostin aisat sen verran korkealle, että sain tuotua aisat kohdilleen silojen luo. Mörrin pää katseli oikealle, mitä siellä tapahtuu ja itse olin vasemmalla puolella. Laskin aisoja kiinnityskohdan luokse ja Mörri käänsi päänsä katsomaan mua. Palkintoa kehiin hyvästä paikoillaan olosta!

Kiinnitin toisen aisan paikoilleen kiinnityshihnan jäädessä lerppumaan, siis etten laittanut sitä enää vyölenksusta läpi siistiksi, ja palkitsin.  Sitten edelleen jutellen menin Mörrin ja kärryjen takaa toiselle puolelle ja palkitsin. Kiinnitin toisenkin aisan ja palkitsin. Kaikista pienistäkin kohdista pyrin palkitsemaan, jotta hevoselle jäisi hyvä mieli hommasta.

Hetken aikaa kummastelimme puolelta toiselle mitä siellä takana on ja palkitsin kaikesta mahdollisesta. Mörri alkoi olla tohkeissaan, joka kerta kun hän katsoi kärryjä ja nuuskaisi aisan päätä, porkkanaa tuli suoraan suuhun!

Kun oli mennyt niin hyvin, kiinnitin rintaremmin kunnolla kiinni ja ajattelin kokeilla ihan piskuisen vain pihalla. Rintaremmi jäi ensin hieman löysäksi, ja kun en alaremmiä uskaltanut kiinnittää, niin aisat hieman liikkuivat. Mutta se ei meitä haitannut, me olimme valmiita kokeiluun! :)

Irrotin heposeni ja kehuen ja porkkanoilla kannustaen houkuttelin valjakkoni liikkeelle. Ratsuhevonen kääntyi ehkä liian jyrkästi ja ahteri otti aisaan kiinni. Mörri ei kuitenkaan hermostunut, vaan kääntyi katsomaan mikä siellä takana oikein on. Jatkoimme kuitenkin eteenpäin ja pääsimme suoristamaan kärryt ja hevosen samaan linjaan. 

Porkkanapoletteja paloi kun kävelimme 15-20 metriä eteenpäin. Sitten ajattelin jo kääntyä, mutta sepä ei ollutkaan niin helppoa. Aisojen kanssa hevonen ei voi kääntyä kuten ratsuna käännytään, ja Mörrillähän on tapana tehdä U-käännös toisen etujalan varassa. Se siis vippasee takalistonsa esim vasemman etusen varassa ympäri. No nyt se ei onnistunut. Mörri ilme oli mielenkiintoinen ja Tuulikki totesi että nyt on hankala paikka. Tehdään sitten laajempi lenkki! jatkoimme matkaa nurmikolle ja teimme siellä laajemman kaarteen kehuilla ja porkkanapoleteilla höystettynä. Ja hyvin meni!

Mulla oli leveä hymy naamalla, tää sujuu ihan mahtavasti, Mörri ei panikoi eikä edes hermostu, kummastelee ja ihmettelee vain! Mörrikin alkoi jo päristelemään, kyllä oli mukavan pieni lenkki!

Pysäytin valjakkoni tallin edustalle ja laitoin riimunnarun herralle kaulalle. Irrotin ensin rintaremmin ja vein sen pois Mörrin seisoessa kaikessa rauhassa paikallaan. Sitten irrotin aisat lenkeistään ja nostin kärryt pois. Sain ne kuskattua paikoilleenkin ja edelleen Mörri seisoi kuin tatti paikallaan, sehän on ihan pro! Silatkin otin pois ja vasta sitten kiinnitin Mörrin, ruokaa kun piti etsiä hienolle hevoselle. Laitoin muuten reilusti auringonkukansiemeniä ja valkosipulia ja porkkanaa, ne kun ovat nämä Mörrinkäisen herkut!

Ruuan jälkeen herra meni suosiolla takaisin tarhaan, missä kertoi Volfalle olevansa AI-VAN poikki ja nukahti sitten seisaalleen. Minä puolestani menin istuttamaan kesäkurpitsat maahan ja kun tulin takaisin tarhaan päin, Mörri oli vetänyt itsensä makuulle. Otin kännykameran ja menin istumaan tarhaan.

Sitten päätin mennä itsekin makuulle, pistin käden pään alle tyynyksi. Mörri oli sitä mieltä että kun kerta täällä on noin turvallista, hän voi heittäytyä oikein kyljelleen! Volfa sen sijaan hätääntyi, se tuli nuuskimaan mun naamaa, onko kaikki kunnossa, mitä nyt tapahtuu... Se nuuski ja nuuski mua, yritti jopa nostaa mua housunkauluksesta! Hieman se tuuppikin, yritä nyt hyvä ihminen nousta sieltä maasta. Selitin sille että ihmiset makoilevat ja nukkuvat kanssa, mutta Volfa ei ilmeisesti ole koskaan nähnyt maassa makoilevaa ihmistä, ainakaan siis vapaaehtoisesti makaavaa. Tai ainakaan tarhassa. Yritin päristellä ja haukotella kertoakseni että kaikki on kunnossa.

Volfa jäi vahtimaan viereen, aina välillä nuuskaisten mun kasvoja ja vatsaa. Mörri sen sijaan nukkui ihan kunnolla, silmät kiinni ja unissaan hymyillen :)

En sitten kauaa viitsinyt "nukkua", kun Volfa oli niin huolissaan, ihan huolirypytkin oli tammukalla silmien yläpuolella. Mörri oli aivan poikki suorituksestaan, se jäi edelleen pitkälleen kun lähdin tallilta. Taisi olla henkisesti raskasta, kun kerran noin väsytti!