Olin jo edellisenä iltana saanut aikaiseksi voileipäkakkua ja näkkäriporkkanakakkua ja tänä aamuna tein täytekakkua ja valkosipulivoipatonkia. Eväskassista löytyi myös mustikkapullia ja porkkanoita. Viinipullonkin otin varuiksi mukaan, jos jollekin vieraalle maistuisi! Kassit, pussit ja nyssykät kainalossa taistelin tieni autolle, kahta kertaa en kuitenkaan jaksaisi rekvisiittaa roudata! Yhdestä pussista tunki kertishaarukkaa jo läpi, mutta pääsin kulkuneuvolleni melkein hyvässä järjestyksessä.
Ajoin tosi varovasti tallille, etteivät kakut olisi aivan entisiä. Perille päästyäni olikin ilo irti, tai siis ainakin kolme koiraa! Penni suorastaan hyökkäsi jalkoihin, ihanaa, ihanaa, Anka-täti tuli! Iloinen hauveli taipui onnesta niin kaarelle, että läimi hännällään itseänsä kuonolle! Piti päästää Taika ja Tiukukin pihalle, nyt pidetään juhlat!
Mörri olikin juuri sopivasti tarhan portilla odottelemassa ja sai namin Tätin taskusta. Uteliaana se jäi seisoskelemaan ja katselemaan mitä ihmiset pihalla tekivät. Toin lisää herkkuja tallin pihalla olevalle pöydälle, Kari toi tuoleja ja Tuulikki haki pöytäliinankin. Kyllä oli hienoa!
Näytin muille Mörrin hienon "kakun", olin tehnyt sen pyöreistä näkkäreistä, mihin olin laittanut päälle merisuolalla maustettua pellavapuuroa ja porkkanaviipaleita. Näitä leipiä olin sitten kasannut tornikakuksi ihanalle ruunalleni, joka täytti 21 vuotta!
Heti ensimmäiseksi annoin Mörrille yhden viipaleen kakustansa, laitoin sen oikein kertislautaselle. Kas, Mörrihän osasi oikein siististi syödä kertakäyttölautaselta! Sinne meni parempiin suihin, tosin näkkäri taisi olla hieman pehmennyt kun tuntui tarttuvan takahampaisiin. :)
Tuulikki ja Karikin jo kehtasivat käydä ruuan kimppuun, huvitti hieman, kun esim meidän sukujuhlissa ruoan kimppuun käydään antaumuksella. Noita voileipäkakkuja en ole tehnyt kuin kerran pari elämässäni ja toivoin vain, ettei se ihan olisi kummallista. Sain itsekin otettua palasen ja kyllä se ihan saman makuista oli kuin kaikki muutkin leipäkakut.
Olin viemässä Mörrille toista kakkupalaa, kun päätin ottaa pojan pois tarhasta. Turha sitä on siellä syöttää, menee vaan hiekkaa masuun. Asvaltoitu piha oli paljon parempi ja Mörri selkeästi tajusi olevansa erityiskohtelun saaneena irrallaan. Ei sille edes riimua viitsinyt päähän laittaa, mitä suotta kun kerta poika käyttäytyi herrasmiehen elkein.
Hetken kuluttua vein pojan takaisin tarhaan, mihin hän ei selkeästi kaivannut ollenkaan. Samalla annoin Kelly-pollelle palan kakkua, ja osansa sai myös paikalle haahuillut Töggur. Itse menin hakemaan kermakakkua, mitä en itseasiassa sitäkään oikein osaa tehdä. Ei se haitannut ollenkaan, hyvältä maistui vaikka koristeet oli jääneet kotiin! ;-)
Koska kakkua ja porkkanaa oli Mörrille vielä lisää, otin kuvien ottamisen jälkeen pojan uudestaan ulos tarhasta. Kari otti kuvia mun kameralla meistä ja Tuulikki toi lahjankin Mörrille. Mörri nuuskutti paperipussia, kyllä, hän haistaa että herkkuja siellä oli punaisen rusetin takana! Annika antoi Mörrille hienon kortin lisäksi elektrolyyttejä, niitä voin antaa sitten hikilenkkien jälkeen palautukseen. Luultavasti poika innostuu niistä entisestään ja lisää vain jo ennestään koventunutta vauhtiaan... ;-)
Teimme Mörrin kanssa porkkanataivutuksiakin. Ai jukra kuinka Mörri innostui! Se oli aivan tohkeissaan kun sai tehdä taivutuksia, mistä kohtaa hän sen nyt saisi? Ensin tein kuten normaalisti ja Mörri oli niin innoissaan, että melkein vetäsi mun sormetkin kitusiinsa! Hetken kuluttua teimme eri tavalla kuin aiemmin, huomasin houkuttelevani Mörriä kääntämään päänsä oikealle, vaikka itse seisoin vasemmalla puolella. Mörri seisoi hetken paikoillaan ja kuunteli mun ääntä ja painoa selän päältä, mietti tovin ja käänsi viimein päänsä oikealle. HIEno poika, NIIN HIEno POIka! Sen jälkeen Mörriä ei estänyt enää mikään, vaan se käänteli röhkien päätään vuorotellen oikealle ja vasemmalle saaden aina porkkanan palan taivutuksestaan! Ja mun ei tarvinnut muuta kuin ojentaa oikeaan suuntaan porkkanaa, hienoa!
Porkkanat loppuivat aikanaan ja viimeiseksi teimme pää-etujalkojen-väliin-taivutuksia. Oli tosi kiva katsoa Mörriä, se arvostaa, että hänen ajattelykykyänsä hieman haastetaan! Nytkin se oli tosi tyytyväinen kun oli oppinut uuden jutun, ei Tätin välttis tartte mennä puolelta toiselle, vaan hän saa SILTI porkkanan sieltä vastakkaiselta puolelta. Taisi olla oikea älynväläys Mörrille! :)
Niin kivaa oli, ettei Mörri enää meinannut haluta takaisin tarhaan. Hän olisi halunnut jatkaa leikkimistä! Otin otsatukasta poikaa kiinni ja yritin houkutella eteenpäin. Eikä, Mörri totesi ja haritti etujaloillaan, ei hän vielä halua! Sitten se yritti vilkuilla ruokapöydälle, selkeästi hän näkee vielä yhden kakkupalan siellä!
Sain kuitenkin pyydettyä pojan portille ja aukaistuani langat, Mörri meni kiltisti tarhaan. Viimeisen kakkupalan vein Mörrille iltaevääksi boxiin ja lisäsin hieman mysliäkin sinne. Syökööt nyt kerrankin kun saa, synttärit on vain kerran vuodessa! Että mä tykkään tuosta hevosesta... <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti