Tätiä väsyttää

Viime sunnuntaina olin hieman väsähtänyt, mutta onneksi Tuulikki ei ollut yhtään sen pirteämmällä päällä. Päätimme tehdä ihan vain käyntiretken. Hain märähkön polleni tarhasta ja aloin harjaamaan sitä. Voi hyvät hyssykän, se (kuten pomonsa Töggurkin) oli kieriskellyt lumen alta paljastuneessa maassa ja sen kyllä huomasi. Karvaakin lähti kiitettävästi, kun en ollut pariin päivään poikaa harjannut. Ei ihme että kieritytti, irtokarvat kutittivat varmasti.

Laitoin pojalle huovan ja ratsastusvyön, mennään ihan vain rennosti kaikessa rauhassa. Kipusin jakkaralta Mörrin selkään ja sitten lähdimme kävelemään puomille Töggurin perässä. Mulla oli aika rento olo ja Mörri alkoi päristelemään, sekin oli tyytyväisen rauhallinen. Töggurkaan ei jaksanut kävellä kuin ihan hissukseen, oli suorastaan laiskaa porukkaa liikkeellä! :)

Tuulikki kertoi, että silloin kun hän osti Töggurin, se oli ihan hurja kävelemään, hirveetä vauhtia piti mennä käyntiä. Hieman nauratti, ei se tänään todellakaan sellainen ollut! Meneehän se aina välillä kuin pikakävelijä, mutta osaa selkeästi relatakin. Mörrillä taasen on vauhtia käyntiin tullut lisää ja takakavio menee hyvin usein etukavion jäljen yli niin paljon, että väliin mahtuisi yksi kavionjälki lisää. Hyvä ja rento käynti sillä on aina ollut ja pitkästä selästään huolimatta askel vetää kunnolla. Ja viime aikoina tunne selästä käsin on ollut kuin istuisi ison hevosen selässä, poika selkeästi käyttää kroppaansa kunnolla!

Nyt menimme kuitenkin rauhallisesti ja hymyilin Mörrin päristelylle ja vain nautin. Mietin jo tulevaa kesää ja pitkiä käyntilenkkejä, ihanaa! Päästään metsään haahuilemaan, mä tutkin mustikankukkia ja Mörri syö ne... ;-)

Pian jo tulimmekin kääntöpaikalle ja päätin kokeilla etuosakäännöstä, mikä viimeeksi meni tosi hyvin. Nyt ei oltu ihan samalla aaltopituudella ja mulla oli ohjat miten sattuu, mutta Mörri fiksuna heposena lopulta tajusi mitä Täti halusi (omituisista pyynnöistään huolimatta) ja siirsi takalistoaan sivulle. Hieno poika, porkkanaa palkinnoksi!

Takaisin tullessa otimme hieman ravia, mutta Mörri siirtyikin töltille. Kehuin poikaa, niin hieno poika kun menee niin hienoa tölttiä! Tosin se muuttui hetken kuluttua passiksi, koska Töggur meni melkoista vauhtia ja sitä piti ottaa kiinni. Siinä vaiheessa pyysin raville, kun ilman satulaa oli hieman hutera olo.

Mörri olisi halunnut mennä seuraavaan ylämäkeen laukalla, mutta siirryimme kuitenkin käyntiin. Seurasimme hitaasti Tögguria, joten alamäen jälkeen tasaiselle pyysin sitten ravia, joka olikin tosi reipasta. En tiedä miten pysyisin muiden hevosten ravissa, mutta Mörrillä se on tasaista menoa. Ja varsinkin kun se ymmärtää huovan kanssa mennä kuin suomen ravuri, eli liike suuntautuu eteenpäin eikä juurikaan pompota.

Tulin alas selästä hieman ennen tallitietä nostamalla oikeaa jalkaa taaemmaksi. Mörri pysähtyi kuuliaisesti ja pääsin hyvin alas. Taluttelin poikaa tallille päin ja nautin hevoseni seurasta. Sen kanssa on tosi mielenkiintoista harrastaa, se antaa itsestään mielellään paljon, kun vain sattuu sillä päällä olemaan. Seurallinen ja utelias hassu poitsu pitää mielen virkeänä ja Tätin varpaisillaan. Juoksemista täytyy tosiaankin harrastaa sen kanssa enemmän, kun se kerta on hevoseni mielestä kovin hauskaa! :D