Tässä on varmaan mennyt vuosi siitä, kun viimeeksi osteopaatti meillä kävi manipuloimassa Mörrin lihaksia. Ihan liian pitkä aika, täytyy pyytää Tiina Kataja meille uudestaan vaikka puolivuosittain.
Ei Mörrillä ole mitään vikoja ollut, ei pahempia kireyksiä eikä jäykkyyksiä normaalia enempää, mutta halusin varmistaa kuitenkin asian ja antaa Mörrille pienen hemmotteluhetken. Vuosi sitten huomasi selkeästi manipuloinnin seurauksena, että liike ei ollut ollenkaan niin etupainoinen kuin ennen osteopaatin käyntiä. Ja itseasiassa nyt Tiina sanoi, että hevonen vaikuttaa tasapainoisemmalta, eli ettei siis ole toispuoleinen niin paljoa. Siihen muuten on varmaan auttanut myös kärryttely!
Meillä nuo lenkit ovat olleet tänä talvena suhteellisen raskaita nuoskalumen ansiosta, eli hevoset ovat joutuneet tekemään enemmän töitä, nostelemaan jalkojansa ja katsomaan mihin ja miten astuvat. Kerroimme Tiinalle tuosta meidän lenkistä, on mäkeä ja mutkaa vaikka kuinka, korkeuseroja pienellä alueella hurjasti, erilaisia alustoja (kallioita, varvikkoa, märempää sammalikkoa, kuusimetsää, hiekkatietä ja ties mitä kaikkea) ja taivutuksia tehdään puiden ja kivien ympäri. Hän kysyi, että kuinka pitkä lenkki se on ja Tuulikki vastasi että noin tunnin. Tiina totesi, että sehän on jo ihan pitkä lenkki, johon tuumasin, että meillä se on se lyhyt lenkki, muut on pidempiä :)
Melkoisen paljon mun tulee käveltyä tuon Mörrinkäisen kanssa, sekä alkulenkillä että lopussa. Sillä tavoin saan omat lihakset lämpimiksi ja kun tuo leikattu polvikin tarvitsee liikuntaa, niin näin hyödytään siitä molemmat. Ja mun täytyy kuitenkin pitää mielessä sekin, että Mörrillä on ikää jo 24 vuotta. Se oli asiakashevosena 18 vuotiaaksi, eli kunnes tuli mun eläkeläispolleksi. Ei sillä, että se vaikuttaisi mitenkään iäkkäältä, heppaherra pinkoo kuin vuotias varsa, kun laukalle pääsee. Ja Mörrihän oli aivan tohkeissaan, kun se sai olla käsihevosena! Hyvänen aika, miten se tykkäsi! :D Pitääkö mun nyt ostaa toinen hevonen, että saan sillä ratsastaa ja Mörri pääsee käsihevoseksi...
Oli kiva taas seurata Mörrin reaktioita, välillä se ei tiennyt mitä ajatella ja välillä se rentoutui niin että silmät alkoivat lurpsahdella. Tasaisin väliajoin Mörri kääntyi katsomaan Tiinaa kuin kysyäkseen, että mitä sä oikeen hääräät siellä mun takalistossa. Hassu poika se on! Jossain vaiheessa se ei olisi enää jaksanut seistä paikoillaan, kun namiakaan ei tältä Tätiltä herunut, joten jouduin komentamaan hampaita irti siitä riimunnarusta. Hyvin se totteli, mutta huvitti, kyseinen riimunnaru on kiinnitetty niin, ettei sitä saa irti ihminenkään ihan heti. Tämä mun Houdini tosin avaisi sen halutessaan helpostikin, mutta totteli kuitenkin.
Koirien tullessa talliin Mörriä ärsytti, hänen Tätinsä leperteli niille koirille! Heppaherra yritti tökkiä ja saada huomiota kun rapsuttelin Taikaa ja Penniä. Penni tuli syliinkin ja Mörri-herra oli hetken aikaa varsin nyrppis. Rauhottui kyllä, kun Kari vei koirat sisälle, pää laskeutui alas ja jo sieltä kuului päristelyä ja sitten tuli haukotuksiakin :)
Vein sitten hepsukkani takaisin tarhaan ja laitoin sille fleeceloimen päälle, ettei manipuloinnin jälkeen tule niin helposti vilu. Tyytyväisen oloinen hevonen se oli, varsinkin sitten kun vein sille heiniä. Volfa nimittäin oli vuorostaan käsittelyssä ja Mörri sai syödä yksin kaikki ne herkulliset kuivaheinän lehtimurskat, mitä olin ihan häntä varten kerännyt ;-)
http://www.hevososteopatia.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti